Ilmainen lounas?

En tiedä miten ameriikkalaiset autolainaamot toimivat, mutta hieman kuulostaa omituiselta tämä: "It's like having your own car, without the gas prices."

Vai olisko kaikki sittenkin niin kuten Frank sanoi: "Älä, maksamme kaiken takaisin tuotteiden hinnoissa."

Ei kävellä auringonpaisteessa

Ensi vuoden Mardi Grasiin tuskin kutsutaan Katrina and the Wavesia esiintymään...

(edit: no olihan joku jo tämän tietenkin keksinyt...)

Haukiputtaalla

Viime viikolla oli Dis'n'datin kaukalossa Jukka Takalon soolo halvalla (arvostelupromokappale). Pitihän se ostaa, vaikka olisi kannattanut täysihintaisenakin. Sympaattista aurinkokesäpoppia jossa aikuisihmissuhteisiin liittyvät varjotkin ovat mukana jossain reunoilla. Pitää mainita vielä, että artisti on aikoinaan nauttinut ylempää opetusta samoilla luennoilla kuin edsel.

Split Screen

Mielenkiintoista moniajoa ikkunoissa (popupit päälle...).

Homanismia

Pohjalaisen Kirjakaupan alehyllystä löytyi uutena tuttavuutena ensimmäinen Homan eli Helgeandsmordet. Homanilla on siamilainen kissa mutta hän ei varmaan käytä puhelimeen vastaamisesta ilmaisuja "incoming wounded" ja "blower on the left".

Huh, noita on kaikkiaan kolmekymmentäkaksi. Olin luullut että ruotsalaiset dekkarit ovat aina yhdeksän tai kymmenen sarjoissa... Ja kissadekkaritkin on listattu.

Loco-motion

Lompakossa on junalippu puoli seitsemän pendolinoon. Kenkäkaupat kutsuvat. Lukemisena on Beevoria, Mankellia sekä erilaisia lehtiä. Taidan pulauttaa matkajuomiset työpaikan automaatista.

La Mano de Dios

Diego Armando tunnustaa pallonkäsittelytaitonsa vuonna 1986.

Näin elokuvan, en ole lukenut kirjaa

Vuorossa oli Sin City - aina pitää muistaa kontrastit (tällä viittaan edelliseen leffakokemukseen). Tämä oli.... eh, sarjakuvamainen. Maailma oli epätodellisempi kuin batmaneissa ja mitä näitä adaptaatioita nyt onkaan. Se tuntui vapauttavan kerronnan perinteisistä hollywood-konventioista.

Jotkut kuvat olivat selvästi sarjakuvan ruutuja kuvakulmineen ja perspektiivissä putoavine sateineen. Maailma on paha. Mikä pehmeydessä hävitään, se kuitenkin tyylissä voitetaan.

Ja muistakaa aina vetää vessa!

Kolme sisarta (Taalainmaalla)

Masjävlar oli ihmissuhdetragikomedia, joka pohjoisessa loskaisuudessaan muistutti ulkoisesti hieman edellisenä iltana teeveestä tullutta Katsastusta. Aivan samaan absurdiuden tasoon ei kuitenkaan edes yritetty. Periaatteessa samat ongelmat ja ihmiset olisivat toki voineet sijoittua vaikka Provenceen tai Pohjois-Carolinaan. Keskeneräiset ihmiset pitävät julkisivua tai hautovat toiveitaan ja tekojaan joka paikassa, joskus täälläkin.

Palindromipolskifiat

Jos et jaksa mennä elokuvateatteriin katsomaan Herbietä, tässä melkein vastaava ihmeauto (14 MB .avi, via Juha Tuo)

Deltajengi

Siinä missä Suomessa tyydytään rankkaamaan yliopistoja niiden tieteellisten saavutusten ja taloudellisen tuoton pohjalta, ameriikassa listataan opinahjot myös partyamisen perusteella: Wisconsinin yliopisto Madisonissa johtaa.

Faber Collegen tapahtumat filmattiin aikanaan Oregonissa vaikka Wisconsinissakin on osattu pitkään järjestää toogabileitä.

Dr12 2216

Vaunut.orgista löytyy kamerakännykällä kuvattujen sähköveturien lisäksi myös nostalgisempaa materiaalia kokeneilta mestarikuvaajilta. Nyt on jälleen yksi avannut arkistonsa.

Puutalot palaa taas

Oulussa päätettiin taas muutaman puutalon poistamisesta. Varsinkin vasemmistopoliitikkojen pitää nähtävästi yrittää olla kovasti heikomman puolella, vaikka taustalla on kokonaan muut voimat.

Yhtenä etuna ryhmä nosti esiin keskustan vetovoiman kasvamisen matkakeskuksen myötä: kaupat pysyvät lähellä, eikä niihin mennäkseen tarvitse välttämättä autoa. "Että köyhäkin voi sentään käydä kaupoissa katselemassa, vaikkei rahaa niin olisikaan."

Oulun köyhät varmaan arvostavat tätä kädenojennusta joka suo heille mahdollisuuden säilyttää kosketus materian maailmaan edes näyteikkunan takaa. Ja kenenkähän lähellä nuo kaupat sitten ovat - muistaakseni keskusta ei ole neliöhinnoistaan johtuen ollut erityisen suosittu köyhien asuinpaikka.

Haircut One Hundred

Ajoin pääni eilen. Minulla on tapana tehdä se noin kahden viikon välein. Käytän Philips-merkkistä leikkuupuimuria. Nyt pyöräilykypärä istuu väljemmin päässä joten remmejä piti kiristää. Tässä kypärässä on leukaremmin lisäksi myös niskaremmi joka kuristuu takaraivon ympärille.

Tulkoon valkeus

Marjut on taistellut loisteputkien kanssa. Itselläni oli edellisen asunnon kylppärivalona tavallisia hehkulamppuja syövä kosteiden tilojen pinta-asennusvalaisin. Kaareva muovikupu sulautui valaisimen runkoon lähes saumattomasti. Ensin tuli mieleen kuvun pyörittäminen mutta eihän siinä kierteitä ollut. Yhdessä kohdassa sauman raossa oli pieni lovi, joka näytti siltä että sinne voisi tunkea ruuvitaltan pään. Jo auttoi.

Kupu työnnetään runkoon lievää väkivaltaa käyttäen ja irroitetaan teräaseella vivuten. Metodi on mahdollista keksiä jos näkee pimeässä huoneessa katon rajassa olevan valaisimen rungon ja kuvun saumasta sen loven, osaa yhdistää loven muodon ruuvitalttaan ja oikean kokoinen ruuvitaltta löytyy kaapista. Silloinkin pehmeään kupuun jää jälki vääntämisestä. Onneksi on kuitenkin pehmeää muovia, sillä asiaan kuuluu että irrotessaan kupu aina tippuu käsistä lattialle. Joka kylpyhuoneissa yleensä on kovaa klinkkeriä.

Putkiradio (Pe4)

Luettelo radiovastuulain edellyttämistä vastaavista ohjelmatoimittajista on nähtävänä Yleisradion toimitalossa, Kesäkatu kaksi. (Via skrubu.)

1. Ensimmäinen radiomuistosi?
   Tänään iltapäivällä kello kahdesta neljään äidin työhuoneen matolla leikkimisen taustalla.
   
   
2. Mikä on suosikkiohjelmasi?
   Mikä tahansa persoonallinen, hyvin toimitettu (Miettinen, Jake Nyman, Esa Kuloniemi, Teppo Nättilä, Pekka Laine...) määräajan kestävä oikea musiikkiohjelma. Ja aamulla autossa Anne och A-laget....
   
   
3. Milloin suljet radion?
   Oma ulb-yksikköni alkaa sanoilla: "Ja siellä meillä on ensimmäinen soittaja..."
   
   
4. Unelmoitko koskaan oman radio-ohjelman tekemisestä?
   Kulttuurituotteissa voisin noudattaa hyvää ohjetta ja tehdä juuri sellaista ohjelmaa, jota itse haluan kuulla. Biisien valinnan osalta tuo toki jopa toimisi, mutta tiedän että en halua kuulla omaa ääntäni.
   

P-piste Pirkot

Hämmästyksekseni huomasin väisteleväni Kauppatorin reunaa kulkevalla pyörätielllä violetinpuna-asuisia viranhaltijoita. Tavallisesti siinä kuljetetaan silakkaa, puolukkaa, herneitä ja korealaisvalmisteisia koriste-esineitä. Olin aina luullut että torikauppaiden pakettiautoilla on oikeasti lupa pysäköidä "kuormaustarkoituksessa" keskelle ainoaa reittiä, jota pyöräilijät pääsevät Pohjoisrannasta Esplanadille. Useita kertoja olen melkein tullut seivästetyksi kolmimetrisellä telttakepillä. No, ehkä tuo sakotus on vain säännöllinen tapa jolla kaupunki perii kauppailta kuukausimaksun ja jättää heidät sitten taas muutamaksi viikoksi rauhaan. Huomenna ne ovat siinä taas poikittain. Onhan asioita voitava hoitaa...

Living in a cardboard box

Taas blogikytkentäisiä oikeusjuttusotkuja: Fedexin pahvilaatikoista saa hyviä huonekaluja nörteille, mutta itse huolintafirma ei siitä kauheasti tykkää (via Mediaviikko).

Aineenvaihduntaa avioliitossa eli perhepäästöt ja energiaevaluaatio

Vertailin aiemmin autojen ja kehojen huoltotoimenpiteiden samankaltaisuutta. Samaan soppaan kuuluvat myös kiinteistöt ja niiltä kohta vaadittavat energiatodistukset.

Varmaan kansanterveyden tila kohentuisi vastaavasti, jos kansalaiset velvoitettaisiin teettämään säännöllisesti itsestään kuntoarvio. Kyllähän joihinkin työpaikkoihin vaaditaan nytkin lääkärintodistus, mutta tästä tulisi tehdä sääntö, normi ja pakko. Erityisen tärkeitä olisivat laajat terveystutkimukset ennen merkittäviä ihmissuhteisiin liittyviä sopimustoimia, kuten avioliiton solmimista ja lasten hankkimista. Jo pelkästään ne pakolliset päästömittaukset säästäisivät monta onnetonta tulossa olevalta perhehelvetiltä.

Hiljaa virtaa kahvi

Kahvinjuonti kuuluu niihin hiljaisen suomalaisuuden kyllästämiin rituaaleihin, joiden ainutlaatuisuutta emme aina osaa itse huomata. Kuppi prekolumbiaanista nautintoainetta sisältää paljon enemmän kuin mitä tuoteselosteen perusteella voisi olettaa. Siinä on elämä ja kuolema, työ ja tauko, arki ja juhla.

Ja voiko omaa eksistentiaalista ulkopuolisuuttaan tai elitististä sivustatarkkailuaan ilmaista muuten sen paremmin kuin teetä juomalla...

Verenvaihto ja öljynpaine

Aamulla tuli tarkastutettua sekä oma että auton kunto. Eipä huollot kauheasti toisistaan poikkea perustoimintojen osalta - ajanvarauksen perusteella ilmoittaudutaan, vakioasiakkaan tiedot löytyvät kannasta ja asiantuntija antaa toimenpidesuosituksensa. Päästömittauksia ei onneksi tehdä kuitenkaan kuin vain toisessa noista paikoista.

Lauma ihmisiä, jotka lakkasivat elämästä ja muuttuivat sekopääzombeiksi

Ei, tämän otsikon alla ei käsitellä Blogistanian kuulumisia, vaikka sopisi se siihenkin...

Ensi viikolla vanhenevat Sandrew Metronomen firmaliput polttavat taskussa ja jotain pitää käydä katsomassa. Tänään vuorossa oli Romeron Land of the Dead. Usein käyttämäni ympäripyöreä ilmaus elokuvista joihin voi suhtautua periaatteessa positiivisesti, mutta jotka eivät silti kauheasti innosta, on "olihan sillä hetkensä". Kai tuo sitten kuvasi ihmis/yhteiskunnan nykytilaa ja ameriikkalaista ulko- ja sisäpolitiikkaa. Olisin varmaan ollut innoissani, jos tuon olisin nähnyt kaksikymmentä vuotta sitten suttuisena VHS-kopiona.

Vaaleanpunainen karvalada

Mitenhän tuo käyttäytyy pesussa...?

C30 C60 C90 Go!

Paaljon C-kasetteja (via Linko). Värikoodatut Basfit taitavat olla ne useimpien kotiäänittelijöiden mielestä nostalgisimmat, minä olin pienenä sen verran hifisti etten niitä koskaan käyttänyt. TDK AD ja Maxell sen sijaan ovat tuttuja. Kai noita vieläkin jossain pahvilaatikoissa on "tallessa".

Toi mis tossa

Brentalikes (via Mitt liv...).

Mun aatteet

Suomalainen mies pukeutuu - kun on pakko (via skrubu):

1. Onko vaatteiden ostaminen sinusta helppoa vai hankalaa?
   Helppoa kun unohtaa trendit, toistaa itseään ja pysyttelee yhdessä turvallisessa värissä (tai oikeastaan epävärissä).
   
   
2. Mistä yleensä ostat vaatteesi?
   Halonen, Seppälä, KappAhl, H&M. Itäkeskuksessa kaikki. Ja mielellään jälkialesta.
   
   
3. Mikä on suosikkivaatekappaleesi?
   Musta pitkähihainen puuvillapaita. Joku niistä kymmenestä. Tai mustat 501:t.
   
   
4. Oletko koskaan ajatellut ommella vaatteesi itse?
   Olen muinoin tehnyt suorat housut, anorakin ja villapuseron. Sattuneesta syystä ja ihan oikeasti.
   

...poika, tyttö, poika, poika, tyttö, poika...

Kananpoikia varmaan vilistää silmissä pitkään vuoron päätyttyäkin (via Kattis).

Tyhjät tuolit liikkeellä

Kaupungilla kiertää valkoisia busseja, jotka ovat aina täysin tyhjiä. Niiden määränpääkilvessä lukee "MM2005". Ehkä liittyy siihen kohtaan kisanjärjestämishakemuksessa, jossa lukee "joo-joo, onhan meillä toki toimiva joukkoliikenne".

Roman om ett brott

Maj Sjöwallin haastattelu - Roseannasta on jo 40 vuotta (via Nya ordlekar). Ruotsalaisten dekkareiden kesäisyys ei pidä ainakaan kahden ensimmäisen wallanderin osalta paikkaansa. Beckin tutkimusten kohteeksi sen sijaan päätyy minustakin huomattavan usein kuolleita nuoria naisia jotka ovat saaneet "rangaistuksen" liiasta seksuaalisuudestaan.

Tällä hetkellä on menossa Wallander nro 2. ja eilen kävin Suomalaisen ja Akateemisen pocketböcker-osastot läpi Weisseja, Westerbergejä ja Holméreitä etsien.

Hydrogen & Tonic

Polttokennoprätkä on tulossa Ameriikassa markkinoille (via Zibbo). Polttokennon palamistuotteet sisältävät ainoastaan vesihöyryä ja lämpöä. Missähän on lähin vetyautomaatti ja ennenkaikkea: miten verottaja suhtautuu vetyyn ajoneuvojen polttoaineena...?

Flying Enterprise

FST:n eilinen sattumadokumentti amerikkalaisen Isbrandtsen -varustamon rahtilaivan uppoamisesta ja salaisesta lastista oli periaatteessa ihan mielenkiintoinen. Historiallisien uutisfilmien, haastattelujen ja sukellustutkimusten lisäksi mukaan oli otettu kuitenkin kökköä "tutkivaa journalismia" parhaaseen MOT-tyyliin. Toimittaja soitteli CIA:lle ja penkoi rahtikirjoja kansallisarkistossa. Lopputulos jäi hieman hämäräksi, eikä laivan salaisesta lastista tullut lopulta täyttä selvyyttä. Atomipolttoaineen rahtaaminen kuulostaa kyllä hyvin ajankuvaan sopivalta - eri aikatasoineen tarina kävisi sopivasti terästettynä hyvinkin elokuvakäsikirjoituksen pohjaksi.

Pellavakuidut

Sivistyksestä puhutaan. Nykymaailmassa liittäisin siihen oleellisena kriteerinä huumorintajun. Ainakaan menneen maailman sivistyneistö, kanslianeuvokset ja kirkkoherrat ei kyllä yleensä välttämättä ollut mitenkään ei-tosikkoa väkeä. Ja huumorintajuakin on niin erilaista (You know what I mean, say no more, say no more!).

Perniön liberace

Bannerikampanjat menevät yleensä toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos, mutta tätä piti oikein klikata. En taida kuitenkaan kuulua lopulliseen kohderyhmään.

Nokea

Mökillä kävi nuohooja. Oma synkeäntuhkainen vaatetuksenikin olisi käynyt ammatinharjoittajan työasusta, ainoastaan sellainen hauska kotsa puuttuu. Röörit puhdistuivat, päärakennuksen hormista löytyi halkeama ja saunan kiukaan pesä oli myös halki. Korjattava seuraavaan käyntiin mennessä.

Pakotie, pako vie

Hengästyttävää puuhaa (via Linko). Mistähän leffasta tuo on, ilmeisesti vastaava meno ei jatku ihan puoltatoista tuntia.

Oven päällä olevasta tuuletusluukusta sukeltaminen muistutti viitisentoista vuotta sitten Pariisissa näkemääni pummimatkustusta metrossa: joillain asemilla on tavallisten kiertopuomiporttien sijasta korkeammat joiden yli tai ali ei ole tarkoitus päästä. Joku nuorukainen kuitenkin otti kunnon vauhdit, tasajalkaponnistus, sukellus ja voltin kautta jaloille ja pakoon. Parkour onkin ranskalaista alkuperää.

Eilen koiraa kävelyttäessä havaitsin naapuruston kakaroiden ottaneen läheisen päiväkodin fyysisesti haltuunsa. Arkkitehti on suunnitellut julkisivun elävöittämiseksi hauskoja ritilöitä. Rakoihin mahtuu pieni tossu, joten ne käyvät hyvin askelmista. Katoksen päältä pääsee mukavasti kapeaa aitaa pitkin myös itse rakennuksen katolle - josta on hyötyäkin silloin kun futispallo on lentänyt sinne. Tyypeillä vaikutti nyt olevan joku kilpailu menossa, ilmeisesti laskivat kuka pääsee talon päästä päähän vähimmillä kosketuksilla.

Itse opin nopean porraskäytävälaskeutumisen alkeita jakaessani Kalevaa opiskeluaikana.

Pehmytjuomat

Työpaikan limuautomaattiin oli ilmestynyt DrPepperiä jota näköjään tehdään taas Keravalla! Kahdeksankymmentäluvulla sitä mainostettiin ruotsalaisissa jenkkiautolehdissä "Läsken med världens konstigaste smak. Törs du prova?" ja saipa sitä hetken aikaa virallisesti Suomessakin. Viime vuodet on pitänyt turvautua etnomyymälöiden importteihin.

Viisi suosikkilimukkaani valtavirtojen ulkopuolelta:

1. Pommac
2. DrPepper
3. Kinnie
4. Linnuse Kali
5. Limonadi Omena
   

Viisi joita kaipaan:

1. Peikko-juoma
2. Olympiajuoma
3. Polarita Cola
4. Rally Cola
5. Sittisooda
   

Children of Assman

Bodom-dokumentteja MTV3:n sivuilla.

iPodBaby

Muodikkaita vauvanvaatteita. Koskahan tulee vastaava koirille ja kissoille?

Baby on Board

Keravan vankilapaon yhteydessä lähiseutujen kansalaiset ovat olleet huolissaan. Huolelle on heistä peruste, koska lähistöllä asuu paljon lapsia. Itselle jäi epäselväksi, mitä erityistä tässä on? Jäävätkö vankikarkurit pakopaikkansa lähituntumaan vaanimaan pikkulapsia? Vai onko kyseessä jokin samanlainen ilmiö, mitä Kookoksen pohdinnoissa sivutaan: lasten vanhemmat ajattelevat kaikkia asioita lapsiperhekeskeisesti ja argumentoivat sen pohjalta.

Loop de Loop

Piilokamera kohtaa murmelipäivän Starbucksissa (via just).

The stone as roll not heap up not foam

Huono sanakirja sisältää mm. idiotismeja ja sananlaskuja (via Linko). Pyyttoneilla on täytynyt olla tietoa tuosta kirjoittaessaan Hungarian Phrasebook Sketchiä.

Äitymättömälle

Kauniista kielestämme löytyy sellainenkin verbi kuin äityä. Siitä saa aikaan myös substantiivin. Sitä voi vielä taivutella lisää. Otsikossa on lopputulos. Googletuksella ei löytynyt yhtä ainutta autenttista taivutelman käyttötilannetta.

Tätä ryhdyin pohtimaan miettiessäni verkkopalvelun näkymiä rekisteröitymättömälle käyttäjälle.

Stockholm, Stockholm, stad i världen

Lomalla kuljin Tukholman kaduilla ja satamissa. En henkilökohtaisesti, vaan poliisiromaanien ja valokuvakirjan avulla.

Pitkään olin haikaillut lisää sjöwall-wahlöömaista lukemista niiden kymmenen jatkeeksi. Kokeilin joskus Hamiltoneja mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan sijaan haikailin enemmän arkipäiväisyyttä. Wallanderitkaan eivät sijoitu Tukholmaan.

Turun Akateemisen alepöydästä löysin loman aluksi kirjat Lars Weiss: I morgon du, Sven Westerberg: Kabinettssekreteraren ja Hans Holmér: Loppan. Ensimmäinen ja kolmas täyttävät aukon, molemmilta näyttää tulleen enemmänkin vastaavia. Keskimmäinen on ehkä hieman hamiltonistisempi ja kirjailijan muu tuotanto sijoittuu ilmeisesti enemmän länsirannikolle päin.

Trafik-Nostalgiska förlagetin julkaisema Fartyg jag skådat on arkipäiväisen asiallinen dokumentaari 1960-luvulla valokuvausta harrastaneen satamatyöntekijän näkökulmasta. Ruostuvia rahtilaivoja, kolhiintuneita hinaajia, hiilen ja suolan hajua. Tuolloin laivoissa oli piiput ja laitureilla nosturit.

Lomaltapaluupaha

Miksi aina jää mieleen vain ensimmäisen lomanjälkeisen työ/koulupäivän sateisuus, joka kontrastoi edellisenä vapaana päivänä vielä vallinneen lenseyden kanssa. Olen aivan varma, että olen kokenut tämän lukuisia kertoja aikaisemminkin. Oikeastaan tuolla ei kyllä edes sada, vaan sumu on noussut kaduille ja vaanii siellä varustautumattomia pyöräilijöitä.