Tekstimainontaa blogeissa

Markkinataloudellista indoktrinaatiota voi olla myös kansalaisjournalismin seassa (via Killinki). Kiistän itse saaneeni rahaa Lehtovaaralta, Ford Motor Companylta, Poko Rekordsilta, PepsiCo Inc:iltä, VR Osakeyhtiöltä tai Primulan Leipomot Oy:ltä heidän tuotemerkkiensä mainitsemisesta. Enkä kyllä mitään ole saanut Killingiltäkään...

Nimi on maski

Hinkstoonan oo|oo on ihan selvä Edsel.

Hyvästi ystävä

Muinoin 1980-luvulla oli ravintolaketju Hyvä Ystävä, jonka asiakkailta edellytettiin mm. "konservatiivista tai urheilullista pukeutumista". Ketjun johtaja kertoi kampanjalla pyrityn suorasukaisesti esittämään, että asiakkaiksi kelpaa vain ryhmä jonka sosioekonominen tausta on kunnossa. Ravintola ei halunnut asiakkaikseen mitään penninvenyttäjiä.

Lehtovaaran kampanjalla lienee sama tarkoitus. Bloggaajat syövät muutenkin muualla. Iso raha huomaa, että tuolla saa einestää rauhassa väärään raha-, ikä- ja ajatusryhmään kuuluvilta. Mitenhän käy...?

Kirjakasa sirvahtaa tiedostoihin

Minulle ei oikein aukea tämä kirjastoalan terminologia. Tai sitten kesätoimittaja on ryhtynyt taiteelliseksi.

Askel vakaa

Mmm..., uudet docker's -merkkiset vapaa-ajan kenkäni vaikuttavat mukavilta. Toivottavasti näille ei käy kuten yleensä aina jalkineilleni: pohja halki. Epäilen että nyttemmin mökkikäyttöön siirtyneen pyörän polkimilla on ollut osuutta asiaan.

Arvostavaa asiakaspalvelua

Heh, Ravintola Lehtovaara on saanut kyseenalaista blogijulkisuutta (via Visa). Itse olen käynyt tuolla ensimmäisen ja viimeisen kerran noin seitsemän vuotta sitten. Vaikka olin ehkä hieman tyhjätaskuinen paikan tasoon nähden, pyysin rahamiestä teeskennellen veloittamaan korttia pyöreällä summalla laskua maksaessani. Tarjoilija oli ymmärrettävästi tottunut isokenkäisempiin tippeihin, mutta unohti selkäni takana irvistäessään, että minä näin hänen kasvonsa pöydän vieressä olleesta peilistä...

(edit: nopeasti päätyi tuokin juttu laajempaan julkisuuteen...)

Neulansilmä vasempaan

Sunnuntain Hesarissa kirjoittaa sosiologi Heli Vaaranen. Hänestä tuntuu siltä, että juhlapyhien menoliikenteessä on mukana pelkästään ekstremistejä.

Minun tuntemukseni puolestaan on, että tänä juhannuksena liikenne oli tavallista viikonloppua rauhallisempaa. Ainakin silloin ja siellä missä itse olin liikkeellä. Ehkä sosiologi oli ollut ajelemassa toiseen aikaan toisessa paikassa. Tai kirjoittanut juttunsa hyvissä ajoin etukäteen.

Kirjoitus sisältää mielenkintoista retoriikkaa. Liikenteessä toimiminen rinnastetaan työelämän "koventuvaan asenneilmastoon, stressiin ja ylikierroksilla käymiseen". "Me suomalaiset" yleistetään millä hinnalla hyvänsä ohitteleviksi liikenteessäkin alati suorittaviksi työn sankareiksi. Oletettu kansanluonteeseen kuuluva turvaton liikennekäyttäytyminen onkin seurausta kulttuurispoliittisesta sijainnista "idän ja lännen välissä". Suomalaiseen työkulttuuriin "olennaisesti kuuluva" huiputtamisen ilo on nyt tullut myös osaksi liikennettä. Tutkija yrittää ilmeisesti tehdä teesinsä uskottavammiksi käyttämällä monikon ensimmäistä. Tällä tavoin hän asettuu norsunluutornistaan tavallisen kansan keskelle, meidän joukkoomme.

Lopetuksena on naiivi ehdotus "meidän kuljettajien" oman vastuun ottamisesta. Eikö tämä siis koskekaan minua pyöräilijänä tai jalankulkijana, vaikka olen silloinkin osa liikennettä? Vai onnistunko satulassa automaattisesti karistamaan pois minua muuten liikenteessä ilmeisen letaalisti kuormittavan kulttuuriperimän ja työpaineet?

Ehkä pyrkimyksenä on ollut lukijaa kiinnostavan ja ehkä jopa pysäyttävän tekstin laatiminen. Minulle tuo on kuitenkin lattea kokoelma populistisia yleistyksiä ja yleisönosastokauhisteluissa jo aikaa sitten loppuun kuluneiden ajatusten yhdistelyä omaan suppeaan mukakokemukseen.

(edit: liikennetiedottamisessakin on viime aikoina ollut mielikuviin perustuvaa epätarkkuutta - eikö maailma olekaan menossa aina vain huonompaan suuntaan)

Häme-Baijeri-Suffolk -risteytyskeittiö

Globalisaatiota keittiössä, olikohan kellään muulla juhannusaaton menu sama kuin minulla...

Unohdin lisäksi aaton auringonpaisteessa silmälasit mustaan koteloon auton kojelaudalle, päässä oli himmennetyt. Nyt prillit on vinksin vonksin ja maailma niiden läpi heikun keikun. Asiaa optikolle.

Päivät lyhenee

Syntymäpäivän osuminen lähes yksiin kesäpäivänkeikahduksen kanssa aiheuttaa joskus lievää ahistusta. Tästä eteenpäin käydään kohti pimeää. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka asia on joulukuun lopussa syntyneillä. Ehkä heitä vaivaa sitten puolestaan messiaskompleksi? No, vielä on kesää jäljellä (kielikuvista saattaa huomata että olen viettänyt aikaa perifeeristen sävelpaikallisradioiden kuuluvuusalueella, vaan heräsinpä sentään juhannuspäivän iltapäivätorkuilta kunnon päähänjäävään törkymusiikkiin).

Salut, Big Nose!

Elokuvasitaattitrivialista (via just). Jotenkin tulee mieleen Peter von Bagh ja kilokirjan pilakuva.

Jäin kaipaamaan mm. näitä:

• "Inspector Clay is dead. Murdered. And somebody's responsible."
• "I'm hysterical, and I'm wet! I'm in pain, and I'm wet, and I'm still hysterical!"
• "Carl LaFong. Capital L, small a, capital F, small o, small n, small g. Carl LaFong."
• "I came to Florida without a penny in my pocket. Now I've got a penny in my pocket."
• "What's up, Doc?"
• "The path of the righteous man is beset on all sides by the inequities of the selfish and the tyranny of evil men. Blessed is he, who in the name of charity and good will, shepherds the weak through the valley of darkness, for he is truly his brother's keeper and the finder of lost children. And I will strike down upon thee with great vengeance and furious anger those who would attempt to poison and destroy my brothers. And you will know my name is the Lord when I lay my vengeance upon thee. "
• "Chickenwire?"
• "I look up, I look down, I look up, I look down. There's nothin' to it."
• "Was you ever bitten by a dead bee?"
  
• "I am an alien spouse of female military personnel en route to the United States under public law 271 of the Congress."
• "You bought a used jacket? What are we, poor?"
• "I scream, you scream, we all scream for ice cream."
• "Diarrhoea, diarrhoea!"
• "These go to eleven."
  

Puskuriin

Tänään on varauduttava ruuhkiin. Ajantasainen liikennetilannepalvelu ei toimi. Kovasti sopivan ajankohdan valitsivat päivitykselle... (edit: nyt toimii)

Turha siis kuitenkaan kiirehtiä mökille heti töiden jälkeen. Jos lomaa olisi enemmän, oltaisiin varmaan lähdetty jo eilen. Ruokaostokset on toki jo tehty eilisen itselahjonnan yhteydessä - Puhoksen smarketissa oli varsin rauhaisaa. Ja ainakin kerran vuodessa on lohduttavaa, että mökki ei ole lossimatkan päässä.

Rough Terrain Ridin'

Keväällä sarkastisesti lupailin että pyöräilykauden aikana kuuluu täällä taajaan valitusta liikennetilanteista. Nyt keskustelu velloo kuitenkin myös hesarin (sen paperisen) yleisönosastolla, joten tämän aamun tapaus liittyy laajempaan kehykseen.

Monin paikoin pyörätiet ovat teoreettisia: kirjoituksessa esimerkiksi nostettiin Arkadiankadun kapeikko, jolla en itse joudu onneksi säännöllisesti ajamaan. Toisaalta niiden käyttäjät saisivat opetella teoriaa edes alkeiden verran. Aamulla kaksi eteläisten kaupunginosien herrasmiestä moitiskeli keppiä heristellen minua ajamisestani. Pysähdyin ja valittelin kohteliaasti teititellen, että kyseessä on yhdistetty kevyen liikenteen väylä, jossa jalankulkijoidenkin olisi noudatettava sääntöjä ja käveltävä väylän reunassa. Edelleen totesin että poliisi edellyttää että ajan siinä heidän seassaan, vaikka mieluummin siirtyisin peltihärkien seuraan. Toinen totesi ironisesti minussa olevan pedagogista ainesta ja kääntyi pois.

Koska kaupungilla on intressinsä myös dieseljoukkoliikenteen lipputuloissa, tulee mieleen että pyöräilystä ei julkilausumista huolimatta haluta tehdä aivan niin joustavaa ja houkuttelevaa vaihtoehtoa. Oulun esimerkki on varmaan tiedossa: kaupunki on rakentanut toimivan pyörätieverkoston - ja joutuu subventoimaan yksityistä bussiyhtiötä matkustajien siirryttyä satulaan.

Poliiseja toki on liikenteenvalvontatehtävissä. Tällä viikolla kaksi pandatransporteria on osunut reitilleni - poikittain pyörätielle pysäköitynä. Ihan kiva että yrittävät näkyvyydellään rauhoitella autoliikennettä (tai sitten aiheuttavat silläkin puolella vain äkkijarrutuksia...). Tiedän, että virkatehtävissä (ja donitsitauoilla) poliisi saa pysäköidä mihin parhaaksi näkee. Ihmettelen, eikö nuorempi konstaapeli kuitenkin voisi käyttää myös omaa päätä ja valita paikan josta on mahdollisimman vähän haittaa muille kulkijoille.

Alle sieben Sekunden stirbt ein deutscher Soldat

Kas, vaikuttava kolmiosainen Stalingrad-dokumentti tulee uusintana.

Autolahjontaa

Sain minä toki mieleisiä synttärilahjoja läheisiltä (ja kaukaisiltakin, työnantaja muisti valkkaripullolla). Joskus on kuitenkin mukava käydä itsekin törsäämässä kilometripylvään kunniaksi. Kirjoja enimmäkseen, alelaareista.

Valokuvaaja Tony Vaccaron Entering Germany 1944-1949 oli Itiksen Suomalaisessa perin halvalla. Hyvä taustoittaja vanhojen tuttujen Beevorin Berliini 1945:n ja Haydockin City Under Siegen oheen. Sannaliina Nikulan ja Tumppi Varosen Poika joka tahtoo lentää, Reijo Ikävalkon Topi Sorsakoski, kulkukoira ja John Lahrin Sinatra - The Artist and the Man kuuluvat hyllyssäni yleiseen artisti jaksaa -kategoriaan. Ja Weeping Willowsin uusin - yllättävän nopsaan tarjouslaarissa Stockalla. Levyn nimi on kyllä kierrätetty ilmalaivalta.

Marian Konditoria tarjoaa joskus sulkemisajan lähestyessä erityisedun: sinänsä edukkaan munkkitarjouksen (4 kpl: 1,80 €) päälle tulee vielä kaksi ylimääräistä. Jolloin aletaan kylläkin vasta lähestyä Mikkelin hintatasoa...

Kuusi sanaa: Miekkonen vanhentuu, vaan ei tunnu oppivan.

Trendiroinaa kamuille

Tyylitietoisille kisuille ja koissuille hauskahko interaktiivinen (?) shopostelusaitti.

Keskimieli

Sain syntymäpäivälahjaksi Curtis Whiten kirjan The Middle Mind - Why Consumer Culture is Turning Us into the Living Dead. En ole vielä alkanut lukea sitä enkä tiedä miten siihen tulee suhtautua: kutsuuko kirja minut katsomaan keskiluokkaa alaspäin vai paljastaako se minun kuuluvan tuohon kauheaan ryhmään?

Vanhemmiten olen alkanut pitää kaikkia ehdottomia mielipiteitä tarpeettomina ja ns. "tavallisten" ihmisten arvostelua pelkästään näiden tavallisuuden tähden perin teinistisenä.

Kirjoittajan kasvot

Minä olen yleensä ajatellut, että lukijan tai katsojan ei välttämättä tarvitse tietää teoksen taustoista (ja oikeastaan sana "teos" viittaa myös liikaa tekijään joten on aina korrektimpaa puhua "tekstistä"). Tekstin yhdistäminen tekijän biografiaan ja lapsuuskokemuksiin tekee minun mielestäni siitä aina jotenkin juorulehtimäisellä tavalla "avainromaanin".

Toisaalta minua rasittaa seitkytlkulainen äidinkielenopettaja-ajattelu, jossa kuvakerrontaa pidetään pahana ("sarjakuvat ovat huono asia, koska valmiiksi kuvitettu teksti rajoittaa lapsen mielikuvitusta").

Nyt blogien taakse alkaa tulla kasvoja. En ole koskaan haikaillut blogimiitteihin, ehkä olen halunnut välttää kirjoittajien konkretisoitumista lihaksi. Jotkut bloggaajat on mahdollista kohdata sattumalta kaduilla ja kujilla, tietämättä oikeasti keitä he ovat. Osa taas on tuttuja edellisistä tai nykyisistä työpaikoista. Julkkisblogit ovat oma ryhmänsä, ja toki jotkut muutkin ovat julkaisseet kuvansa blogissaan (tai arvoituksellisesti pelkästään silmänsä tai suunsa). Eilisessä A-studiossa sai taas yksi bloggaaja kasvot minunkin tajunnassakin.

Haasto

Vastaus tulee nyt perin myöhään mutta parempi kuin ei milloinkaan:

• The Bravery: An Honest Mistake
  
• Apocalyptica feat. Lauri Ylönen: Life Burns
• Technicolour: Teach Me Love
• Infernal: From Paris to Berlin
  
• Dingo: Musta leski
• Teräsbetoni: Taivas lyö tulta
  

(On tullut kuunneltua autossa soittolista-asemia eivätkä nämä välttämättä ole sellaisia pitkän aikavälin suosikkibiisejäni jotka tulisin koskaan hankkineeksi tallenteena - kunhan nyt vain soivat näin alkukesästä päässsä...).

Haastaisin edelleen Kultakauden JP:n ja maalaisen JM:n. He tuskin kuitenkaan Kokista lukevat, vaikka tiedossani on joitain minut heihin yhdistäviä asioita...

Soitinko pahaan paikkaan...?

Suomen Suoramarkkinointiliiton uutukainen mobiilisuositus. Valitettavasti kaikki ei kuulu liittoon.

Kesäkeitto

Perjantai-4:n teemana kesä (via Skrubu):

1. Tuleeko kesästä tänä vuonna taas kylmä ja sateinen, vai onkohan luvassa parempaa säätä?
   Mitä tahansa ennustetaan ja mitä lopulta tulikaan, iltapäivämedia ja ns. yleisönosastot pursuavat valituksia liian pitkään jatkuneista helteistä/sateista/tuulista/tulvista/heinäsirkoista.
   
   
2. Onko hyviä ehdotuksia sopiviksi kesäaktiviteeteiksi?
   Melonta, ruohonleikkuu, taidenäyttelyt navetoissa, valkoviini tuulisella kalliolla.
   
   
3. Entä mitä jos koko kesän sataa, mitä sitten?
   Kalle Päätalon Iijoki-sarja, Tekniikan Maailma -lehtiä vuosilta 1957-88, Soundi-lehtiä vuosilta 1978-93, Image-lehtiä vuosilta 1986-2004. Suklaata ja sipuliteemakkaravoileipiä.
   
   
4. Mitä olet suunnitellut kesällä tekeväsi?
   Listalla on vessan tyhjennys ja kompostilaatikon asennus, skootterin käynnistysyritys sekä muutaman lähisaaren tutkiminen.
   

Vastuut vastatuulessa

Pitkä mies puhuu:

"Työnantajalla on työelämässä kaikki rahat, valta ja vastuu."

Minutkin on siis näin vapautettu kaikesta vastuusta oman työni suhteen. Kiva juttu. Ei mitään väliä. Omiin nimiin. Rokkenroll!

Double Standard?

Liikenneturva paheksuu Iltalehdessä Muropaketin juhannusuhriveikkausta:

"Toisaalta kuolemien määrää arvaileva veikkaus tekee uhreista pelkkiä numeroita, ja juuri sitä tulisi välttää."

Liikenneturva itse näyttää esimerkkiä ja harjoittaa sivuillaan tyylipuhdasta tilastomatematiikkaa:

"Kesäliikenteessä (touko- elokuussa) kuolonuhreja on viiden vuoden keskiarvon mukaan ollut vuosittain 149 ja loukkaantuneita 3350, mikä on enemmän kuin kahden muun kolmanneksen henkilövahinkojen määrä. Tammi-huhtikuussa vastaavat luvut ovat 112 ja 2230."

Entrepreneurismia ja tulevaa trendiroinaa

Lista luovista tuotteista ja yritysideoista. Voisin kokeilla ainakin truuttapizzaa, vuohisuklaata, kaakaokahvilaa ja Sahib Super Shaktia.

American-O

Hillityn tyylikäs kuvablogi (via Linko). "With an emphasis on urban decay, strange signage, and general weirdness."

Olen huomannut että omassa kamerassani alkaa digitalisoitumisen myötä olla yhä enemmän juuri tuota signage-osastoa. Pitäisi kai tehdä iso päätös niiden julkaisemisesta täälläkin. Ja käydä Jäälissä kuvaamassa eräs "järvelle meno" -kyltti, jos se on vielä tallella.

Uusi journalismi

Mielenkiintoinen analyysi mediamaailmasta jossa annetaan kyytiä kilpailevien lehtien arvoille (via Media=blogi). Taidan jatkossakin pysytellä vain laatujournalismin parissa ja tyytyä kotimaisista poliittis-yhteiskunnallisista ajankohtaisjulkaisuista Mobilistiin, V8 Magazineen ja Primeriin.

Mrkgnao

Kissa ei erityisemmin kinunnut aamulla ruokaa, minä en syönyt virtsanmakuisia munuaisia, aineenvaihdunta ei vaatinut vessakäyntiä ja vaimokin lähti töihin samoihin aikoihin kuin minä eikä jäänyt sänkyyn loikomaan. Pitäisiköhän edes lounaaksi etsiä jostain homejuustovoileipä.

On Bloomsday!

Meidän poikamme merillä

Firmojen kesäjuhlakausi on alkanut. Työmatkan varrelta oli aidattu umpeen pitkä osuus ja kiertotie kutsui. Alueen sisällä fantasiavaatetetut projektipäälliköt rentoutuivat kantaen värikuula-aseita. Tai sitten kyse oli vaihteeksi erilaisesta seikkailuteemasta.

Koodinporauslautta

Ennen oli merirosvoradioita aluevesirajojen ulkopuolella. Nyt tulee globalisoitunut yhdistelmä risteilyromantiikkaa, hikipajariistoa ja teknotehoa. Jos tästä olisi ideoitu TV-sarja, sitä pidettäisiin perusasetelmaltaan epärealistisena ja kaukaa haetulta.

Rebecca

Marjut muistutteli mieliini muinaisia VJ-hahmoja. Repekasta löytyi sen seurauksena kuvakin, ei tosin ihan viimevuotinen.

Tyyliä ei aina pelkällä rahalla saa

Ameriikassa voisi vuokrata vaikkapa Hummer-limon.

Se on kassis

Onko tyylikkäämpi Pucca-kassi vai kakkapussi?

Tärkeintä että ei ole valmistusvirheitä ("My Baghdad bag factory got in bad with the Baghdad bigdads because of the bad sag the bags had" - Unca Scrooge).

Muista aina kiilatessa

Tämän aamun herrasmiehet eivät liene käyneet nuorempina samanlaisissa edutainment -keskuksissa kuin minä aikanaan. "Sinipuseroinen poika, aja hiljempaa!"

Myöhemmin tuli vietettyä yksi juhannuskin tuon alueen kupeessa pussikaljaillen, eikä puistossa tapahtunutta nostalgiapyöräilyä voinut jättää väliin. Tunnustan silloin rikkoneeni useimpia liikennesääntöjä...

Kunkkupomo-T

Mmm..., teevalikoimaan oli taasen ilmaantunut todellista Roi Boss -teetä. Karibian aurinko alkoikin maistua ätläkältä.

Road Rage

Unioninkadulta kääntyy kaksi kaistaa Eteläiselle Makasiinikadulle. Eteläiseltä Makasiinikadulta pääsee kääntymään oikealle vain oikeanpuoleiselta kaistalta. Aamulla eräs seat ja eräs volkkari halusivat kovasti päästä sille samalle kaistalle ensin. Ensin käytettiin kaasupoljinta ja sitten jarruvaloja. Lopulta hätävilkkuja ja oletettavasti rumaa kieltä. Toivottavasti ei nyrkkejä. Peiliin taisi tulla naarmu, voi.

Jo pelkästään typeryyden tarkkailu perästä seuraten nosti omaa aggressiivisuuttani. Mahtoikohan herroille itselleen tulla hyvä olo. Toinen sai kai kuitenkin olla teknisesti oikeassa ja toinen moraalisesti oikeassa. Ja molemmat vähintään myöhästyivät alkuperäisestä kiireisestä aikatalulustaan..

Vasten auringon siltaa

Rautatientorilla oli retkue reppuselkiä, ottivat ryhmäkuvia. Vastavaloon. Teki mieli mennä neuvomaan, mutta saattavathan ne onnistuakin. Nykydigikameroissa on niin monipuoliset säädöt ja loput voi hoitaa kuvankäsittelyohjelmalla. Ja jos kuvan kohde on naama aurinkoon, menee silmät sirrilleen, pupillit pienksi ja ihon epätäsmällisyydetkin näkyvät turhan selvästi.

Frank

Kas, googlella on tänään Frank Lloyd Wright -teema. Kaupunkimme olisi ehkä hauskempi jos suomalaisarkkitehdit kehtaisivat pastissoida häntä. Kaiken muun paitsi rationaalisimman modernismin teemojen kopiointi kai kuitenkin olisi turhan populistista.

Rahaa haisemaan apinan raivolla

Ameriikkalaistutkimuksessa on löydetty ihanteellisia kuluttajia (via Kasa). Seuraavaksi kapusiiniapinan geenit yritetään siirtää ihmiseen...?

Neoretro

Kumpulan kampuksen Ilmatieteen laitosta suunniteltaessa (Gullichsen-Vormala) on ollut Mies mielessä.

Lakki päästä

Schizo-Jannen maininta lakinkäytöstään sai minut miettimään omaani. Kerran vain olen minäkin omaani käyttänyt, enkä todellakaan tiedä missä päähine nyt on. Opiskeluaikana tuli monet vaput vietettyä piireissä, joissa kukaan ei käyttänyt lakkia (vaikka useimmilla sellainen olisi luultavasti kaapissa ollut). Ne joilla oli lakki, olivat aina jotain tutuntuttuja. Onkohan näistä jotain tyypittelyjä: ehkä lakittomuus paljastaakin että itse asiassa olen passiivisesti aggressiivinen ja auktoriteetteja näennäisesti halveksiva joka kuitenkin haluaa olla osa jotain ryhmää jne...?

Kahvajenkka

Sellistikin on törmännyt pitkittäiskahvaisiin ostoskoreihin. Puhoksen S-marketissa noita on ollut jo aikaisemmin. Kauheasti eivät ole yleistyneet. Onneksi. Tuntuu samalta kuin jos ovissa olisi saranat alareunassa...

G-o-o-d G-r-i-e-f

Tenavista tuttua jenkkikilvoittelua. Ei, kyseessä ei ole Little League Softball.

James Hunt

Ennen oli formulakuskit varikko-olosuhteissakin kunnon äijiä.

Tukeva työtoveri

Tutkimuksen mukaan kollegojen kohonnut elopaino edistää työterveyttä...? Eikun tsemppaavaa supporttia siinä tarkoitetaankin.

Kurkkudirektiivi

Jaahas, Deep Throat on paljastunut. Minä luulin että se oli Linda Lovelace.