Sienikastiketta

En pidä mitenkään lieventävänä asianhaarana jos paikkoja sotkeva viikonloppuhäirikkö sattuu olemaan ihan kahden lapsen äiti. Mutta kai se pitää oikein erikseen mainita. Ja onneksi oli linja-auto kyseessä, taksikuski olisi saattanut viedä Henry Fordin rantaan ojennettavaksi.

Bussikuski on kai katsonut Täältä tullaan elämän. Ja nöyryytetty perheenäiti on kohta kansalaisopiston veistotunnilla tekemässä kirjatukia.

Kulttuurirelativismia kevyen liikenteen väylillä

Tämä merkki näyttää olevan avoin tulkinnoille. Kahdenkymmenen minuutin työmatkan aikana voi havaita eri ihmisten käsittävän että se osoittaa joko koirapuistoa, hölkkärataa, leikkikenttää tai nuorisotilaa.

Jokainen tulkinta on tietenkin ainoa oikea ja kaupunkiliikenne on sellaista miksi me yhdessä sen teemme.

Minä en vaan jaksa tätä enää kauaa. Autolla olisi helpompaa.

Valvontaelin kontrolloimaan huumoria

Radio Jerevanilta on kysytty, voiko alkoholimainoksessa olla huumoria. Vastaamme että periaatteessa ei, sillä varsinaisesta vitsistä vastaa kyllä kokonaan joku muu taho.

Syvä etelä

Hanko on kuulemma kesäkaupunki. Elokuun viimeisenä sunnuntaina sieltä on kuitenkin turha etsiä avoinna olevaa kahvilaa.

Öögabågar

No niin, Favopticin malli Partinico saapui pienessä paketissa, -3,50/-2,25 -vahvuuksin sekä oikealla että vasemmalla.

Hyvin pysyy päässä eikä ole toistaiseksi tullut migreenikohtausta (varsinkaan laskua katsoessa: 98 €!).

Ostaistko tältä mieheltä käytetyn vertauksen?

Ontuva vertaus talousmaailmasta:

Kuitenkin jos kaikesta tehdään transparenttia ja halutaan taata kaikki tieto heti kaikille, luottamus vähenee maailmasta. Silloin nimittäin markkinaosapuolet alkavat epäillä toisiaan, niin kuin käytetyn auton ostaja epäilee myyjää. Ei aina mutta usein.

Autoa ostaessa tärkeintä on kuitenkin sen auton kunto ja hinta. Avoimessa maailmassa voi tehdä koeajon, teetättää kuntotestin ja vaikka soittaa aikaisemmalle omistajalle. Silloin ei ole väliä vaikka kauppiaalla olisikin liian leveä solmio ja ketsuppitahroja kauluksessa. En ole kutsumassa autokaupppiasta ystäväkseni vaan ostamassa kulkupeliä joka ei jätä tielle. Ne oleelliset ruostekukat löytyvät auton helmasta eikä myyjän kalsareista.

Välit poikki

Kemppinen sanoo kustantajalle näkemiin.

Olin ajatellut tarjota suurta historiallista romaaniani Otavalle, sitten kun se valmistuu, lähinnä siksi, että juuri Kemppinen on joskus kertonut kustantajan järjestävän yleensä alan parhaat bileet, mutta nyt täytynee miettiä strategiaa uusiksi.

Ask a man who own's one

Kasaan kommentoin 50-luvun jenkkiautomainoksia ja löysin vielä lisää.

Eksklusiivisimmilla merkeillä kuten Packardilla tai Cadillacilla mainokset kuvaavat kyllä ihan omaa maailmaansa.

Rusinat pullasta

Joku oli pöllinyt einekseni työpaikan jääkaapista. Ei ollut hanhenmaksapateeta tai sisäpaistia. Oli maksalaatikkoa. Köyhää menoa.

Heysel vai Hillsborough

Aamun Hesarissa verrattiin Taiteiden Yön ilmapallotapahtuman ahtautta Heyseliin. Minun mielestäni Hillsborough olisi ollut osuvampi, ahtauteenhan ei liittynyt suoranaista väkivaltaa.

Tiikerin märkäuni

Tulipa mieleen kun olin teetä keittämässä ja vahingossa meinasin pistää kuppiin kaksi sellaista tyynymäistä pussia jotka pitää repäistä irti toisistaan.

Että voisiko nämä esanssiset makuteet valmistaa siten että itse tee ja se lisämaku olisivat erikseen omissa pusseissaan. Voisi sitten itse kukin maustaa omat tsajunsa sitruunalla tai vaniljalla tai millä vaan aromilla tai aitoa asiaa halutessaan jättää sen lisäpussin kokonaan pois kupissa lillumasta.

Vai tulisiko tällä konstilla vain kiusallisen ilmiselväksi se että asiakas maksaa luvattoman korkean hinnan parista tipasta keinotekoista esanssia. Ja siitä copywriterin keksimästä nimestä joka tuo tuntehikkaalle teenjuojalle hetken romanttista lohtua, pakoa arjesta ja vaikutelman henkilökohtaisesta laadusta.

Se kahden pussin tee voisi olla vaikka nimeltään Kaksi kosteaa pussia jos halutaan vedota erityisesti naisasiakkaisiin.

Lasten maailma on kieltoja täynnä

Kadulla kuultua: "Saatko sä muka juoda kaakaota joka päivä?" - "Joo, saan!"

Itse kävin juuri firman automaatilla laskemassa oman päivittäisen kuppini. Olisi ehkä pitänyt vosottaa kakaroille että aikuisena saa sitten vaikka kuinka monta kuppia, eikä vähennetä viikkorahasta.

8X

Hassunnäköisiä ratikoita tänään, kumipyörät ja dieselmoottori. Sairaspoissaolot syynä metamorfoosiin.

SF '41

Hieno setti toisesta ajasta. Vain Sam Spade puuttuu.

Hype-notisören

Ryhdyin heti tuoreeltaan lukemaan "Lars Keplerin" hypnoosidekkaria. Julkisuusmylly on hyvin hallussa ja kirjakin toki vaikuttaa asiallisen sujuvalta.

(Edit: vanha kettu ei ainakaan ole tykännyt marjoista)

Tappiot tavoitteeksi

Korottomille lainoille olisi varmasti kysyntää kaikissa kansankerroksissa.

Ihan niin kuin ilmaisille lounaillekin tai yleensä kaikelle jonka maksaa hyväntekijäystävämme joku muu.

Suomalainen asiakaspalvelukulttuuri uhattuna

Kiinalaisravintola lounasaikaan. Yksinkertainen bufeelista jossa yksi hinta. Minua ennen asiakas kahden pienen lapsen kanssa kysyy onko erikseen lasten hintoja kun nämä syö niin vähän. Ravintolahenkilö miettii sekunnin ja sanoo "viisi euroa". Asiakas nyökkää tyytyväisenä.

Perinteisestihän ravintolahenkilön olisi kuulunut vastata: "Ei meillä kyllä sellaisia ole ollut!" tai "Nämä hinnat päätetään meidän pääkonttorissa, en minä uskalla nyt mitään sanoa." tai "Etkö sä osaa lukea että hinta on tuo!". Ja asiakas olisi poistunut lastensa kanssa nälkäisenä. Ja ehkä vihaisenakin.

Kling Klang

Hyvä keikka. Tarkat soundit, polkupyöriä, kuplavolkkareita, kaukojunia ja esineellistettyjä naisia. Visuaalipuoli oli varmasti paras mitä olen konsertin yhteydessä koskaan nähnyt ja kaikki klassikot kuultiin (kuvia flowsta näyttäisi olevan flickrissäkin).

Näinkin yöllä unta jossa ajelin Saksassa pyörällä ratapihan laitaa - etsien halpoja optikkoliikkeitä...

Valelukko

Tässä hengessä tuli itsekin lukittua niitä viidenkymmenen markan naistenpyöriä joskus Oulussa.

Ohjaustangossa roikkunut värikäs irtolukko takapyörän pinnojen väliin johonkin ketjunsuojan kieppeille ja luja luottamus siihen että potentiaalinen pöllijä pyöräriviä analysoidessaan rekisteröi ainoastaan lukon olemassaolon. Eipä koskaan sellaista viety. Niitä lukossa olleita sitten kyllä nelisen kappaletta.

Pyörät kiertoon

Cash For Clunkersia järkevämpi skeema Wienissä - fyffeä fillareista.

Ain't the same fuckin' ballpark

Would you give a guy a foot massage?

Uutta luettavaa

Niitä seitsemänvuotiaita lukuunottamatta kuulostaa läheiseltä. Mitä nyt dallaspulla ei oikein iske, munkkia sen olla pitää.

Kesälukemiset

Jonkin verran tuli omenapuun alla istuttua mutta jäi lopulta aika vähiin. Lukemattomia kirjoja on vielä hyllyssä.

Kaikki Leif GW Perssonit on nyt luettu ja lisää odotetaan. Evert Bäckström muuttui sarjan edetessä jopa jossain määrin inhimilliseksi.

Tyylikäs löytö (yksi Pohjalaisen 3 pokkaria kympillä -satsista) oli Walter Mosleyn Easy Rawlins. Jostain oli jäänyt mieleen kirjailijan olleen aikanaan Bill Clintonin suosikki. Näitä tilailinkin jo adlibriksestä lisää.

Johan Theorinin Öölanti-sarjalle odottelen myös jatkoa. Thomas Kangerin västeråsilaispoliisi Elina Wiik on myös mielenkiintoinen, tosin laitoksen henkilögalleria ja ammatillishenkilökohtaiset ristiriidat ovat pitemmän päälle hieman kaavamaisia. Kjell Erikssoniakin voi lukea lisää, vaikka ennakkoon maolaispuutarhuri kuulosti hieman epätavalliselta dekkarikirjailijalta.

Kaksi suomalaisdekkaria ostin alesta. Matti Remeksen ja Eero Pasasen kirjat olivat ohuita ja kertakäyttöisiä. Syvä pettymys. Syntymäpäivälahjaksi sain Matti Rönkää, jonka Viktor Kärppä sen sijaan on kovaksikeitteisyydestään huolimatta oikeasti persoonallinen ja mielenkiintoinen hahmo.

Lisäksi tragediota ja ratikoita. Turku avautuu uusin silmin kun kaduilla kävellessä joutuu miettimään pois revittyjä raiteita. Ai niin, American Splendoriinkin tutustuin kokoelman ja elokuvan muodossa.

Possulenssu

On jäänyt epäselväksi tämä suosituksen kohta jossa sairastuneita kehotetaan pysymään kotona itsehoitoisesti noin viikon verran. Missään tapauksessa ei kuulemma saa tulla työpaikalle tai ainakaan työterveyslääkärille pöpöjään pärskimään.

Ja kuitenkin työnantaja taitaa edelleen haluta sen muodollisen paperin jos petissä makailu ylittää kolme työpäivää. Saisikohan senkin itse printattua vaikka netistä...?

Unen kerosiininkatkuisen näin

Jenkkilentäjien asuntovaunuyhteisö kentän laidalla (via).

Neljä silmää katsoo kieroon (edelleen)

Jankutan vielä prilliaiheesta. Eniten rasittaa optikkojen "asiantuntemus" jota alalla jaksetaan mainostaa korkeiden hintojen perusteeksi.

Käytännössä henkilökohtaisen palvelun ainoa tarkoitus on saada myytyä lomaosakekauppaa muistuttavasti mahdollisimman kalliit lasit kun asiakas on saatu astumaan sisään myymälään ysiysi-tarjouksen houkuttamana. Hinnat ovat piilossa ja myyjä napsuttelee seitsemänkymmentäluvun taskulaskinta kuin paraskin käytettyjen autojen kauppias.

Silmälääkäri sanoi minulle että näön suhteen kannattaa jatkossa varautua muutoksiin jopa vuosittain. Silloin ei paljoa haittaa vaikka halpislasit naarmuuntuisivat tai sangat alkaisivat sojottamaan siinä ajassa. Kertakäyttöisiä kuitenkin.

Ikänäkö maksaa

Moniteholasit pitäisi keski-ikäisen hankkia että näkisi sekä liki että kauko.

Vaan ovat järkyttävän hintaisia. Rilli-Lidlissäkin löivät hintalappuun yli 600 e. Mitenhän kävisi jos ostaisi netistä?

Ajassa taakse

Yhtäkkiä kuusi viikkoa katosi ja olen jälleen siinä mistä lähdin ennen juhannusta.