Hilpeää, Leijonat, hilpeää!

Radiokanavaa autossa kuunnellessa tuli se merivoimiin liittymistä ihannoiva seiskytluvun discohitti.

Jotenkin alkoi vähitellen kuulostaa luontevalta, että kertosäkeen paikalla olisi ajankohtainen klisee "ilmaveivi". Loppusanoituksen inspiraatiota en jäänyt odottelemaan vaan vaihdoin kanavaa.

J-rock

Kuuntelin uudessa Soundissa esiteltyä Flower Travellin' Bandia. Kotona epäiltiin sabbatiksi, töissä pyydettiin hiljentämään volyymia...

Wanda & Jack

Pro as in Prole

Kaksi wannabe-spedeä odotteli julkista joukkoliikennettä bägeineen, nolosti pysäkkikatoksen takana luimistellen ettei kukaan tuttu vaan näe. Eli tietenkin suoraan keskellä pyörätietä.

Pitäisi melkein alkaa ottaa kuvia näistä tapauksista, sen verran uskomattomia joskus ovat. Bussilla golfkentälle, tsiisus!

Väärä kansa

Herra Ylppö kutsuu kansan torille juhlimaan elokuvaohjaajaa.

Kansa ja tori meni kuitenkin pieleen, A. Kaurismäki kun on irtisanoutunut meistä. Kannattaa kokeilla Parnell Squarea Dublinissa.

Vaniljan säie

Kovin menee kuluttajavalitukseksi tämä polkkaaminen, nyt aiheena on jäätelön seassa ollut muovikarva joka lähti paketin valmiste-erätietojen kanssa takaisin kohti meijeriä.

En kerro vielä valmistajan nimeä sillä elättelen toiveita loppukesän ilmaisista jätskeistä - ja tosielämässä petyn kun saankin ehkä vain vitosen hyvitesetelin joka juuri riittää uuden paketin ostoon kun postimerkin kulut vähennetään...

(edit: Kahdeksan euron jäätelölahjakortin sain postissa!)

Murrekorva

Naapuritoimiston väki tavasi hississä lounaslistaa äääneen. Yksi ateria taipui muotoon paistettui silakkoja, joka kuulosti itsestäni aluksi kovin hassulta. Kai se sitten meni ihan oikeaoppisesti.

Still Got The Blue1

Lentokoneyhtiö kommentoi palautettani jonka aiheesta oli tiivistelmä täälläkin.

Pahoittelivat kohteliaasti ja etäisesti järjestelmävirhettä - sekä pahoittelussa ja otsikossa mainittiin jostain syystä kohteenani olleen Zürichin, jossa olen käynyt ainoastaan kerran katsomassa James Joycen hautaa ja silloinkin tukevasti kiskoja pitkin... Joten järjestelmässään on ilmeisesti edelleen jonkin verran virheitä.

Hyvittelynä tarjosivat kahvilippuja joita voisin käyttää seuraavalla Blue1:n lennollani. Ensimmäinen kerta jäi kyllä viimeiseksi joten säästyivät nekin kahvit. Luultavasti pannu olisi ollut kuitenkin jo tyhjä kärryjen ehtiessä minun luokseni.

1812-1943

Zamoyskin Moscow 1812:a verrattiin takakansisuositteluissa Beevorin Stalingradiin. Onhan noissa samaa, kuten kirjojen aiheina olevissa sotaretkissäkin.

Paleltumavammojen kuvailu ylsi tasoille jota suomalaisessa kirjallisuudessa ei koskaan ole tavattu. Ehkä me olemme osanneet olla paleluttamatta itseämme...

Mullekkonääpuhut?

Kuskin uusi taksi: