tiistaina, marraskuuta 14, 2006

Tornikaupunki

Paris, je t'aime oli hassu koostelma erilaisista kohtaloista erilaisissa episodeissa. Tuon kaltaisesta tuhansien kliseiden kaupungista on hankalaa kertoa mitään sortumatta toistamaan tai kommentoimaan aikaisempaa. Ainakaan amerikkalaisnäkökulmasta.

Paikkoja oli toki kiva bongata. Juliette Binochen taustalla näkyi baari, jonka edessä olen juonut lasillisen. Margo Martindale katseli puistomaisemaa, jossa olen syönyt vohvelia. Lisäksi mieleen tuli usein vaikkapa Before Sunrise tai A bout de souffle. Ja lyhytkoosteita on tehty aiemminkin.

Kuitenkin C'etait un Rendez-Vous on edelleenkin ytimekkyydessään ja dynaamisuudessaan paras pariisilainen kaupunkikuvaus. Sen tekemisen ympäriltä käydään edelleen myytinhohtoista keskustelua. Lisäksi siinä kerrotaan romanttinen tarina.

2 Kommenttia:

Blogger Tino Rossi sanoi...

Mitä mitä, automaattimersuko siinä olikin asialla, voi mahdoton!

Olin nähnyt tämän jonkin autonkaato-VHS-kasetin lopussa ja onnistunut vuosien mittaan muistelemaan väärin että olisivat ihan näyttäneetkin sen ferrarin siinä lopussa. Näin sitä on sitä aivot tekevät omiaan.

4:56 ip.  
Blogger edsel sanoi...

Ferrarista ja ratissa olevasta aidosta formulakuskista on tosiaan huhuttu. Tähän legendaan kuuluu myös ohjaajan pidätys ja ajokortin takavarikointi kesken elokuvafestivaalin. Jossain oli myös nörttien analyysiä Champs-Elyseesin läpiajoon kuluneesta matkasta ja sen perusteella lasketusta keskinopeudesta.

Olen joskus suunnitellut että vuokraisin rättisitikan ja ajaisin saman reitin. Ykkösvaihteella voisi äänetkin olla melkein samat.

10:15 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home