perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Kansallisten myyttien erityispiirteitä

Eilen kuuntelin autossa jotain radion "keskusteluohjelmaa", jossa nuoret aikuiset toistelivat jostain kuulemiaan hauskan kuuloisia puolitotuuksia ja urbaanilegendoja. Ääni ja tyyli tärkeämpää kuin sisältö.

Rupattelussa käsiteltiin suomalaisten oletettua, mutta silti varsin itsestäänselvää ja kaikenkattavaa tuppisuisuutta, eristyneisyyttä ja metsäläisyyttä. Keskustelijat itse seurasivat suomalaisuutta ulkopuolelta asettaen itsensä eurooppalaisen kaupunkilaisiksi.

Osoituksena suomalaisen kykenemättömyydestä sosiaaliseen toimintaan oli se, että Suomessa bussimatkustajat eivät koskaan mene toisen viereen jos yksinkin saa istua. Innokas harrastajasosiologi totesi vielä, että Italiassa ihmiset menevät puolityhjissä liikennevälineissä aina toisten viereen istumaan ja aloittavat vilkkaan keskustelun tuntemattoman kanssa.

Sitten hän lisäsi että ei itse tosin ole koskaan käynyt Italiassa...

2 Kommenttia:

Blogger Tino Rossi sanoi...

Ulkomaalaisten myyttiseen sosiaalisuuteen kuuluvat luonnollisesti Umberto Eco -tyyliset älykkäät keskustelut. Bussissa viereen istunut ihminen ei siellä ihanassa Italiassa koskaan haise hieltä ja hauku pakolaisia vaan vetää taiten lankoja yhteen modernin kulttuurimme muutoksista.

Kokemuksieni mukaan Italiassa on runsain mitoin kikattavia pissiksiä, kännyyn elämänsä kipupisteitä huutavia juntteja ja loputonta narinaansa käniseviä eläkeläisiä. Tai ylispäätään kulkuvälineet ovat täynnä toisten yli _huutavia_ ventovieraita. Jokaisen sellaista matkustamisesta haaveilevan kannattaisi ottaa pieni viikon kuuri niin alkaisi taas Jakomäen bussin suhteellinen hiljaisuus viehättää.

10:44 ap.  
Blogger edsel sanoi...

Pakkohan niiden on puhua pelkästään yleviä ja viksuja kun se kieli kuulostaa niin munkkien ja antiikin roomalaisten filosofien käyttämältä latinalta.

10:55 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home