torstaina, elokuuta 23, 2007

Kiltit autoilijat

Mut nähdessään niillä pistää omaatuntoa. Ne muistaa omat syntinsä, petetyn puolison, maksamatta jääneet verot, huijatun liikekumppanin ja ne firman tarpeistosta kummilapsen syntymäpäivälahjaksi viedyt piirtoheitintussit.

Ne tietää, että mun pitää väistää. Mutta ne haluaa sovittaa pahat tekonsa, ja ne valitsee mut laupeutensa kohteeksi. Ne pysäyttää keskelle risteystä ja alkaa viittoilla lampaan näkösenä.

Mä oon tietenkin ajatellut että ne vilahtaa ohi niinku kunnon kuskin kuuluu ja mä pääsen sitten pujahtamaan niden peräpään takaa juurikaan hituroimatta. Mä ennakoin.

Ne ei ennakoi, vaan jarruttaa niin että niiden etuovi on just sillä kohdalla, johon mä olen luullut avatuvan sen aukon josta mä pääsen pujahtamaan. Mut mun pitääkin jarruttaa et mulla ei mee etuvanne risaksi. Siitä etuovesta mä en niin välitä. Sit ne olettaa että mä oon kiitollinen ja taivaan isä antaa niille iänkaikkisen elämän.

Ette olis niin kilttejä. Ette te mitään anteeksi saa.

1 Kommenttia:

Blogger Tino Rossi sanoi...

Olen joskus mannerheimintiellä häpeillen painanut suojatien nappia ja seisauttanut parikymmentä autoa päästäkseni fillaroimaan ohi. Väkisinkin tulee mieleen kuinka hallaa olen tehnyt ekologisesti, olisiko luonnolle ollut parempi että olisin ajanut autolla koko matkan?

Mutta kuntoahan siitä ei olisi tietysti saanut ja peltilehmä olisi pitänyt sulloa piripintaan täytettyyn keskustaan tilaa viemään. Jatkan siis mankelilla jatkossakin.

9:13 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home