Serenpiditeettiä

Netin parhaimpia puolia on sen yllättävyys ja syvyys. Esimerkkinä wikipedian oudoimmat artikkelit (via Linko). Samanlaisia elämyksiä voi kokea jossain suuressa kirjastossa tai antikvariaatissa kävelemällä niska 90 asteen kulmassa oikealle taivutettuna (kielialueesta riippuen joskus vasemmallekin). Tärkeintä on, ettei tiedä mitä etsii, katselee vain.

Blogistanissakin on joskus pohdittu kirja/levy/elokuvahyllyjen aakkos- tai aihejärjestystä. Sellainen on epäilemättä tarpeen, jos tarvitsee hakuteoksia tai lähteitä työnsä tueksi. Itsellä on käytössä usein lähinnä hankintajärjestys. Levyjen suhteen kokeilin värikoodausta ja kas, siitä muodostui samalla osin genren mukainen jaottelu - metallilevyjen päädyt ovat aina mustia paria poikkeusta lukuunottamatta!