Sounds of Silence

Viikonloppuna epätavallinen ääni piti minut hereillä aamuviideltä. Ei, niin aikaisin kyseessä eivät olleet vielä kirkonkellot. Möykkääjät olivat luojan lintusia, päällimmäisenä ja tunnistettavimpana joukko rastaita. Myöhemmin kööriin liittyi lokkeja, mutta enimmäkseen bileitä piti epämääräinen retkue niitä kaikkein pienempiä ja harmaimpia. Fasaanit tuntuivat olevan hiljaa, vaikka päivisin ne jaksavat juhlia häitään ties monettako viikkoa.

Eipä tuo mitään, luontoa kun jopa siihenkin aikaan kuuntelee mieluummin kuin polttomoottoreita tai naapureita.