Kirjoittajan kasvot

Minä olen yleensä ajatellut, että lukijan tai katsojan ei välttämättä tarvitse tietää teoksen taustoista (ja oikeastaan sana "teos" viittaa myös liikaa tekijään joten on aina korrektimpaa puhua "tekstistä"). Tekstin yhdistäminen tekijän biografiaan ja lapsuuskokemuksiin tekee minun mielestäni siitä aina jotenkin juorulehtimäisellä tavalla "avainromaanin".

Toisaalta minua rasittaa seitkytlkulainen äidinkielenopettaja-ajattelu, jossa kuvakerrontaa pidetään pahana ("sarjakuvat ovat huono asia, koska valmiiksi kuvitettu teksti rajoittaa lapsen mielikuvitusta").

Nyt blogien taakse alkaa tulla kasvoja. En ole koskaan haikaillut blogimiitteihin, ehkä olen halunnut välttää kirjoittajien konkretisoitumista lihaksi. Jotkut bloggaajat on mahdollista kohdata sattumalta kaduilla ja kujilla, tietämättä oikeasti keitä he ovat. Osa taas on tuttuja edellisistä tai nykyisistä työpaikoista. Julkkisblogit ovat oma ryhmänsä, ja toki jotkut muutkin ovat julkaisseet kuvansa blogissaan (tai arvoituksellisesti pelkästään silmänsä tai suunsa). Eilisessä A-studiossa sai taas yksi bloggaaja kasvot minunkin tajunnassakin.