Vieras tuttu

Pääsiäisen ajan on taas mahdollisuus kokea jotain, mikä on ollut puolen vuoden ajan kadoksissa.

Päiväpeiton alla on mytty. Joku tarkkailee korkeimman kaapin päältä. Lehteä lukiessa maataan lehden päällä. Blogiin kirjoittaessa tassuja tarjotaan näppikselle. Kuuluvaa kehräystä. Paikkojen tutkimista. Työhuoneen ovea sulkiessa pitää varmistaa ettei kukaan jää lukkojen taakse. Korvaparien määrä ei täsmää - lopulta karkulainen löytyy samasta paikasta johon Jaska-vainaakin aina hakeutui, vaatekaapin syvyyksistä pehmeän pinon päältä.

Tällä kertaa vieras on tyylikäs, mutta mahdollisimman huonosti omien vaatteiden väriin sopiva. Tarraharja liikkeelle. Ehkä itselle kannattaisi hankkia jotain mustempaa sitten kun aika on.

(Edit: lisätty kuva yleisön pyynnöstä)