Cadillac Ranch, Trollhättan SE
Saabillac ei mene kaupaksi. En minäkään ostaisi kallista Opel Vectraa, johon on vaihdettu ensin Saabin ja sitten Cadillacin tarrat.
kirjoittanut edsel, klo 10:26 ap.
Suuren isän ainoa poika
3 Kommenttia:
Olen usein ihmetellyt miten volvo on isomman sylissä onnistunut hoitamaan homman hyvin ja saappi taasen aivan huonosti. Kaiholla muistelen aikaa kun 900 turbo oli _se_ auto joka sai koulupojan näkemään päiväunia. Oli innovatiivisuutta ja historiaa samassa paketissa.
Kierrellessäni saapikaupassa vaikutelma oli tosi masentava, epämääräistä yleistä laadukkuutta ja harmautta oli lannistaviin mittoihin asti. Volvot sen sijaan olivat jotenkin groteskeja ja hölmöjä mutta kuitenkin kiinnostavia.
Toisaalta perussaabit olivat silloin joskus profiloituneet turvallisuushakuisten pappojen ja virkamiesten autoiksi. Tumman sininen, neljä ovea. Mutta sellaisia taisivat oikeastaan kyllä Volvotkin olla, pyhimysmallia lukuunottamatta.
Saab oli se auto jossa nopeusmittari piti paikkansa, siksi sen hirmuisella kaksilitraisella koneella ohiteltiin alinopeutta ajavia sata-amppeereja ja muita pieniä kopperoita. Muistan vielä vitsin "jos suomen kaikki autot laitettaisiin jonoon niin jostain tulisi saab joka ohittaisi kaikki".
Mutta kyllä se tosiaan oli aikoinaankin jo sellainen vakiintunut pappa-auto, niin turvallinen että näkyvyyskin oli kuin panssarivaunusta. Turbollinen versio oli kyllä tosi vinkeä ajettava, siinä oli iso ahdin (aikansa mittapuun mukaan tietysti) joka reagoi vasta tietyllä kierrosluvulla. Siksi teho tuli kuin muulin potku, yleensä kesken liukkaan kaarteen.
Lähetä kommentti
<< Home