Loukussa

Huhtiniemi muisti mieleen melkein kolmekymmentä vuotta sitten oletettavasti Seura-lehdestä lukemani novellintapaisen kertomuksen. Siinä sotilaskarkuri kertasi kohtalokkaita tapahtumia lymypaikassaan. Lopulta kävi ilmi että mies oli hakeutunut piiloon rakennustyömaalle ja jäänyt elävältä haudatuksi hitaasti kuivuvan betonin taakse. Tarinansa hän oli kirjoittanut paperille joka löytyi vuosikymmeniä myöhemmin luurangon kanssa kun taloa purettiin.

Luultavasti juttu ei näin jälkikäteen luettuna olisi kummoinenkaan mutta tuolloin herkässä iässä vaikutuksen teki autenttiseen historian tilanteeseen kytketty erilainen näkökulma ja poemainen loukkuun jääminen ensimmäisessä persoonassa kerrottuna.