Kirjaviisikko

Tällä kertaa onkin helppo vastata.

1. Luetko kirjoja? Jos luet, mistä hankit luettavan: kirjakaupoista, antikvariaateista, netistä, kirjastoista. Ehkä saat aina lahjaksi tai lahjukseksi?
   Luen. Tosin hyllyissä on lukemattomiakin aika lailla, joten ilmeisesti ostan kuitenkin enemmän kuin luen. Nuo kolme ostospaikkaa taitavat olla aika tasaveroisina käytössä ja lahjojakin tulee ainakin juhannuksena ja jouluna. Kirjastonkäyttöni on vähentynyt viime vuosina koko ajan.
   
2. Faktaa vai fantasiaa? Alkukielinen vai käännös? Kovakantinen vai pokkari? Vai kelpaako ainoastaan ensipainos omistuskirjoituksella?
   Faktaa yleensä (tai ainakin jotenkin tosipohjaisia tulkintoja). Valitettavasti kohdalle osuneet nopeasti tehdyt hutaisut ovat vieneet luottamuksen kaikkeen käännettyyn (en tarkoita Saarikoskea). Kevyttä kirjaa jaksaa lukea yhdelläkin kädellä, pahviniskan taittumista pitää kyllä varoa (se tapahtuu pokkareille luvattoman helposti kuvaliitteiden kohdalta).
   
3. Onko kirja sinulle tiedontallennusformaatti vai esine. Pitääkö kirjaa päästä sormeilemaan ja selaamaan vai voiko sen tilata pelkkien metatietojen tai kritiikin perusteella tai printata netistä?
   Objekti ehdottomasti. Verkkokirjakaupoissa voi ottaa riskin, mutta esimerkiksi kuvituksen suhteen ei voi koskaan olla varma. Printiltä tai näytöltä voi lukea niihin tarkoitettuja tekstejä, joka on kuitenkin eri asia kuin kirja.
   
4. Onko ajatus käytetyn kirjan sormeilemisesta sinulle epämiellyttävä? Vietkö koskaan omia kirjojasi antikvariaattiin. Onko antikvariaattikirjan antaminen lahjaksi loukkaus?
   Käytetty käy, kunhan ei ole kahvitahroja tai väliin unohtuneita juustovoileipiä. Mielenkiintoisia käytettyjä ovat ne, jotka kertovat samalla jotain muuta omasta ajastaan ja aikaisemmista lukijoistaan (kuten suomalaisen omistajan nimellä varustettu Saksassa painettu Joycen Ulysses 1930-luvun alusta).
   
5. Mitä kirjoja sinulla on juuri nyt kesken? Luetko niitä junassa, sängyssä, sohvalla vai kahvilassa?
   Sven Westerberg: Onsalaaffären, Mondo Matkaopas Amsterdam, Markus Aaltonen: Näkyyhän se varmasti, 1421, The Year China Discovered the World, kaikki makuuhuoneessa. Junassa pitää lukea Akateemisen lehtiosastolta löytyneitä ulkomaalaisia erikoisaikakauslehtiä (ja varoa tahrimasta niitä juotavaan jugurttiin). Kahvilassa voi tarkastella juuri tehtyjä löytöjä.