Miksi?
Valokuvatorstai.
Tässä lepää lewottomuudessaan satulamaakarin kisälli Jaakoppi Lagerkrantsi.†9 p:wä huhtikuuta w. 1859. 35 wuoden ijässä.
Mun sydämen on suruinen. Ain kuolemaani asti. Helwetin waiwa tulinen. Siis walitan waikiasti. Surkiasti suullani ääntelen. Tuskassani rintaani painelen. Käsiäni murhees wääntelen. Ei lohdutust woi kukaan lainata.
kirjoittanut edsel, klo 9:43 ap.
8 Kommenttia:
Miksi tosiaan 150 vuoden takaisen satulamaakarin kisällin hautakirjoitus on kunnostettu? Onko hänellä omaisia, jotka vaalivat hänen muistoaan? Onko muistokirjoitus niin puhutteleva, että sen ei ole annettu haalistua? Onko jokin oudompi selitys? Tässä olisi hyvä lehtijutun aihe.
Voivoi. Linkki omaan kuvaani putosi:
http://verkkolehtiinmediasres.blogspot.com/2007/01/valokuvatorstai-miksi.html
Miksi ne joista pidamme kuolevat?
Kunnostus on taidettu tehdä kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi. Olen aina käsittänyt että tuo levottomuus tarkoittaa oman käden kautta tapahtunutta lähtöä. Mutta joskushan itsemurhan tehneitä ei edes kelpuutettu hautausmaan aidan sisälle.
Jaahas kuva tämä satulamaakarin kisälli on? Tunnettu omalla paikkakunnallaan vai?
Hienohan tuo on noin vanhaksi muistokirjoitukseksi! Hassua, kun sitä ei ole museoitu.
Levoton on saanut levon.
Huh, rouhea hautakirjoitus.
Tämä on "kuuluisa" kummitteleva hauta Oulussa.
Lähetä kommentti
<< Home