Kaunoinen

Miesten saaminen kirjakauppaan kysyy keinoja. Kohta ei enää uskalla kotona sanoa lähtevänsä lauantai-iltapäivänä "pienelle antikvariaattikierrokselle" vaan pitää valehdella olevansa päivätansseihin menossa...

Miksiköhän huolta kannetaan niin paljon nimenomaan kaunokirjallisuudesta? Onko nonfiktion lukeminen kulttuurisesti vähempiarvoista kun siinä "ei saa käyttää mielikuvitusta" eikä se "voimaannuta sisäistä alitajuntaa"?

Ja lisääntyisiköhän miesten lukuinto jos käytettäisiin jotain enemmän fiktion tapaista termiä eikä puhuttaisi sievistelevän kuuloisesta kaunokirjallisuudesta.