Rough Terrain Ridin'

Keväällä sarkastisesti lupailin että pyöräilykauden aikana kuuluu täällä taajaan valitusta liikennetilanteista. Nyt keskustelu velloo kuitenkin myös hesarin (sen paperisen) yleisönosastolla, joten tämän aamun tapaus liittyy laajempaan kehykseen.

Monin paikoin pyörätiet ovat teoreettisia: kirjoituksessa esimerkiksi nostettiin Arkadiankadun kapeikko, jolla en itse joudu onneksi säännöllisesti ajamaan. Toisaalta niiden käyttäjät saisivat opetella teoriaa edes alkeiden verran. Aamulla kaksi eteläisten kaupunginosien herrasmiestä moitiskeli keppiä heristellen minua ajamisestani. Pysähdyin ja valittelin kohteliaasti teititellen, että kyseessä on yhdistetty kevyen liikenteen väylä, jossa jalankulkijoidenkin olisi noudatettava sääntöjä ja käveltävä väylän reunassa. Edelleen totesin että poliisi edellyttää että ajan siinä heidän seassaan, vaikka mieluummin siirtyisin peltihärkien seuraan. Toinen totesi ironisesti minussa olevan pedagogista ainesta ja kääntyi pois.

Koska kaupungilla on intressinsä myös dieseljoukkoliikenteen lipputuloissa, tulee mieleen että pyöräilystä ei julkilausumista huolimatta haluta tehdä aivan niin joustavaa ja houkuttelevaa vaihtoehtoa. Oulun esimerkki on varmaan tiedossa: kaupunki on rakentanut toimivan pyörätieverkoston - ja joutuu subventoimaan yksityistä bussiyhtiötä matkustajien siirryttyä satulaan.

Poliiseja toki on liikenteenvalvontatehtävissä. Tällä viikolla kaksi pandatransporteria on osunut reitilleni - poikittain pyörätielle pysäköitynä. Ihan kiva että yrittävät näkyvyydellään rauhoitella autoliikennettä (tai sitten aiheuttavat silläkin puolella vain äkkijarrutuksia...). Tiedän, että virkatehtävissä (ja donitsitauoilla) poliisi saa pysäköidä mihin parhaaksi näkee. Ihmettelen, eikö nuorempi konstaapeli kuitenkin voisi käyttää myös omaa päätä ja valita paikan josta on mahdollisimman vähän haittaa muille kulkijoille.