Korvien läpi sisään ja näppiksen kautta ulos

Jo umpeutunut äänimaisemakilpailu listaa suomalaisia audioympäristöjä (via Mette). Itselleni tulee mieleen kaksi ympäristöä jotka haluaisin äänittää. Molemmat perin teknisiä mutta ehkä myös huomaamattoman arkisia.

Ensimmäinen on matkustajajuna. Ei kuitenkaan mikä tahansa ohi suhahtava intercity, eikä edes romanttinen nostalgiahöyry suhinoineen ja puhinoineen, vaan arkinen ensimmäisestä vaunusta seurattu dieselin vetämä juna hitsaamattomalla radalla, jossa on tasoristeyksiä. Vyrrrrrrnnn. Kloklonkkloklonk, kloklonkkloklonk, kloklonkkloklonk. Dingdingding-dongdongdongdong. Viimeksi koin tuon kahdeksan vuotta siten Parikkala-Savonlinna -välillä, mutta taitaa olla edelleenkin mahdollista jossain.

Toinen on toimisto. Tylsää naputusta ja monikansallisen monotonisia tekniikan ääniä ehkä, mitäs sitten? Virheilmoituksissa on jotain yksilöllistä, vaikka saman kokemuksen jakaisikin miljardi windowsin käyttäjää. Itse olen oppinut liittämään kännyköiden soittoäänet niiden omistajiin. Piip-piip! Diu-diu-didi-dy-diidi-diidi-di! Kling! Tyttydy-dy-dy-dydyddy! Äänet vaihtuvat huomaamatta kun laitteisto uudistuu. Juuri tämän paikan ja hetken autenttista maailmaa ei saa enää myöhemmin aikaiseksi..