Kotona taas, pikku taksi

Hoh ja hoi. Mökiltä palaavaa ei ollut odottamassa neljän viikon Aku Ankat, niinkuin muinoin. Kotona ei myöskään haissut kuukauden ummessa olleelta puutalolta. Muuten ei valittamista, nyt taas tätä elämää aikansa.

Rötmånad

Pihalla kasvaa sekä smultroneita että jordgubbeja. Hartwallin 2,6% lonkero sisältää oikeasti giniä ja tuo 1980-luvun kieleen/mieleen.

Kesäkirjaston päätteellä

Löytyi tällainenkin palvelu. Poistin aluksi webmailista 31 näytöllistä spammia. Nyt huomaan että mitään mielenkiintoista blogattavaa ei ole. Vaikka oikeastaan on vaikka kuinka paljon. Ehkä olen vain kesämoodissa.

Kaketsun ostarilla

Kaupunginvaltuutetun mukaan penkeillä ryypiskelevät juopot lisäävät ostoskeskuksen viihtyisyyttä. Sosialiseen vastuun nimissä pelokkaiden lasten ja vanhusten velvollisuus on kuitenkin puuttua asiaan välittömästi. Outo logiikka ja tärkeysjärjestys...

Mallivuosi vaihtuu

Perinteisesti on ameriikkalaisten autotehtaiden työkalut, muotit ja vastaavat vaihdettu uusiin aina kesän aikana. Lomalta takaisin hihnalle palaavat rivetheadit ovat sitten ryhtyneet kokoamaan seuraavan vuoden malleja jo loppukesästä. Tällä linjalla ei kuitenkaan luvata mitään merkittäviä uudistuksia hetken hiljenemisestä huolimatta.

Ei pelkkää ahistusmetallia

Oulun seudun bändejä esittelevä Rockpolis -sivusto on avattu. Olin ennakkoluuloinen ja odotin mustaa taustaa...

Bussinkuljettaja erityistehtävissä

Vasemmalta tulleen bussin kuljettaja taisi ilmastoimattomassa ohjaamossaan olla jo lomatunnelmissa - ainakin kuvitteli ajoneuvonsa mittojen olevan ajettavan ruohonleikkurin luokkaa. Minä kun luulin että niiden toimintapäivien avulla päästiin eroon vaarallisista joukkoliikennepätkätyöntekijöistä.

Räjähdyksiä Lontoossa

Guardianin uutisblogi seuraa tapahtumien etenemistä.

Pää kenoon ja selaamaan

Pingviinipokkarit täyttää 70 vuotta.

Huomasin jokin aika sitten että alkuperäinen Korppi-sarja ei ollut kuin 21:n kirjan laajuinen ja minulta puuttuu vain pari. Tässä olisi helppo mahdollisuus olla edes jonkin asian keräämisessä täydellinen...?

Meemi FM

Poikettuani Ruoholahden K-Raudassa ostamassa kaasupulloon paineenalennusventtiilin ja letkun, kulki työmatkan paluuosuus Hietsun laitaa ja päässä alkoi soida erilaisia tunnelmakappaleita. Loman lähestyessä siis kymmenen kesäbiisin soittolista (käsite sisältää osittain tiettyä kollektivista kokemusta joten jotkut valinnat saattavat vaikuttaa perin populistisilta):

1. Deja Voodoo: Hiekkaa Hietarannan
2. Topi Sorsakoski & Agents: On kesäyö
   
3. David Lee Roth: California Girls
4. Popeda: Pitkä kuuma kesä
5. Aknestik: Toukokuussa
   
6. Taito Vainio: Kesäillan valssi
   
7. Kauko Röyhkä & Narttu: Nivelet
   
8. Ricky Martin: La Copa de la Vida
9. Ilona: Kesäpano
10. Dead Kennedys: Holiday in Cambodia
    bonus track: Helismaan Sorsanmetsästys yläsatakuntalaisen häävieraskokoonpanon esittämänä
    

Copyteksti tähän

Kustantajilla ei mene hyvin - pitäisi taloudellisten paineiden alla vielä tuntea ammoin kuolleiden kirjailijoiden tuotantoakin.

Tulilinjalla

Henry Fordilla oli kartano nimeltä Fair Lane. Tämä päätyi myös automallin nimeksi ja onpa samanniminen rok'n'roll -yksityisetsiväkin olemassa.

Suomalaisilla on valitettavan usein tapana käyttää virheellistä muotoa fireline.

Ei fillarii

Vaihdoin laajakaistaliittymän tyyppiä. Lupasivat fillarilähetin hakevan vanhan modeemin ja tuovan uuden tilalle. Transaktio sujui hyvin, mutta tsupparilla oli kahden pyörän sijasta neljä.

Ilmeisesti polkupyöräilyllä on markkinoinnillisesti sympaattisempi mielikuva kohderyhmän keskuudessa - fillarilähetithän ovat työtään kuntoilun ja elämäntavan vuoksi tekeviä äärimmäisyystriathlonisteja, jotka tienaavat rahaa vain päästäkseen surffaamaan Waimea Bay'hin. Autolähetit sen sijaan ovat kiilaavia amisviiksiä.

Korvien läpi sisään ja näppiksen kautta ulos

Jo umpeutunut äänimaisemakilpailu listaa suomalaisia audioympäristöjä (via Mette). Itselleni tulee mieleen kaksi ympäristöä jotka haluaisin äänittää. Molemmat perin teknisiä mutta ehkä myös huomaamattoman arkisia.

Ensimmäinen on matkustajajuna. Ei kuitenkaan mikä tahansa ohi suhahtava intercity, eikä edes romanttinen nostalgiahöyry suhinoineen ja puhinoineen, vaan arkinen ensimmäisestä vaunusta seurattu dieselin vetämä juna hitsaamattomalla radalla, jossa on tasoristeyksiä. Vyrrrrrrnnn. Kloklonkkloklonk, kloklonkkloklonk, kloklonkkloklonk. Dingdingding-dongdongdongdong. Viimeksi koin tuon kahdeksan vuotta siten Parikkala-Savonlinna -välillä, mutta taitaa olla edelleenkin mahdollista jossain.

Toinen on toimisto. Tylsää naputusta ja monikansallisen monotonisia tekniikan ääniä ehkä, mitäs sitten? Virheilmoituksissa on jotain yksilöllistä, vaikka saman kokemuksen jakaisikin miljardi windowsin käyttäjää. Itse olen oppinut liittämään kännyköiden soittoäänet niiden omistajiin. Piip-piip! Diu-diu-didi-dy-diidi-diidi-di! Kling! Tyttydy-dy-dy-dydyddy! Äänet vaihtuvat huomaamatta kun laitteisto uudistuu. Juuri tämän paikan ja hetken autenttista maailmaa ei saa enää myöhemmin aikaiseksi..

Demonipäiväkirja

Vaikka bloggaamisen leviäminen käsittämään kaikkia mahdollisia elämänalueita onkin yleensä hyvä juttu, tämä ei kuitenkaan ole.

Käännös oikeaan

Lista karseista käännösbiiseistä (via Kasa). Ostin viime viikolla Mikä fiilis 2 -kokoelman (erittäin suurella alennuksella ja hyvin humoristisessa mielentilassa), jolta löytyy juuri tuo mainittu Markku Aron ihanuus. Itse taidan ehdottaa listalle jotain kansanomaista...

Näyttääpä listalla olevan myös Karman Huomenta Suomi (rekkamiesaiheeseen liittyen kuvittelin pitkään että se yksi kohta menee "lavan alla..."), jonka pahin onnahdus on alkuperäisen junateeman hukkaaminen. Illinois Central Monday Mornin' Rails!

Parkkipaikalla Waterloo

Hinkstoonan kavereiden kokemus olisi hyvä aihe absurdille lyhytelokuvalle: kuinka nauttia jostain, jonka perimmäinen käyttötarkoitus on sattuneesta syystä saavuttamaton ja oikeastaan myös aika tarpeeton.

Kuluttajatuotemarkkinoinnin kesäkampanjoissahan on usein näitä "ole-hetken-ajan-joku muu" ja "viikoksi-käyttöön" -ideoita, jotka ehkä sitten vetoavat laajemman kohderyhmän luksuksenkaipuuseen. Tai ainakin mielikuvittavat itse tuotteen saavutettavissa olevaksi arkiylellisyydeksi.

Kielen pöntöllä

Tätä ei Turussa olla vielä keksitty.

Rautainen selkäranka

Sunnuntain myöhäisillassa tullut sinänsä mainion NWOBHM -tyyppisen yhtyeen taaksekatsomishaastattelupätkä oli kiduttavaa katsottavaa. Kaikki tuollaiset peilautuvat nykyään vain yhtä ainoaa taustaa vasten ja lopputulos on aina koominen.

Iloinen lipas

Työmatkan varrella ohitin päiväkotiryhmän tarkasti vartioidun piknikin meren rannalla. Koulutetut vartijat pitivät silmällä ryhmäläisiään ja suojasivat heitä ympärillä parveilevilta mustanharmailta jengiläisiltä.

Kyse ei ollut Comptonista tai 8 Milesta, joissa hanhiemojen lipas olisi todennäköisesti ollut kiinni AK-47:ssa. Minäkin olin aikoinaan Allinpuiston lastentarhan jengissä nimeltä "Telkät".

Välineitä elämän tarkoituksen saavuttamiseksi

Jossain julkaistaan piristävästi ajatuksia herättäviä artikkeleita ja kolumneja, jotka jonkin verran poikkeavat lukijakunnan oletetuista mielipiteistä.

(edit: melkein tuhlasin aikaani tuon Raittilan tekstipätkän etsi-korvaa -käsittelyyn: pääoman tilalle voisi vaihtaa kulttuurin, talouden tilalle taiteen ja kapitalistin tilalle taiteilijan - sitten pitäisi vain lukaista uudelleen ja miettiä onko aatoksissa edelleen tolkkua...)

Packard och klart

Kaupungilla huristeli letkallinen kuolleen merkin kiiltäviä edustajia vastaani. Kokoontumisajonsa on tänä vuonna näköjään Suomessa.