Betonia

Evvk-blogissa pohditaan joukkoliikenneratkaisuja ja todetaan, että metro on järkivihreyttä. Minä olen aina kuvitelmissani liittänyt vihreän liikkeen parhaat puolet ihmisläheisyyteen, pienimuotoisuuteen, taloudellisesti kestävään ajatteluun ja epäteknokraattisiin ratkaisuihin. Metro puolestaan edustaa 1960-70 -lukujen keskusjohtoista iso-on-kaunista -henkeä jossa keskivertoharmaus korotetaan ihanteeksi ja kansalaisyksiköt pakotetaan hallinnollisella ohjauksella sopeutumaan yhteiseen normiin ja viisivuotissuunnitelmiin (samalla päätöksellä järjestettiin silloin yleensä äänestäjille näennäistöitä ja puolueen vaalikassaan lahjoituksia sopivilta yritysmaailman edustajilta).