Drugstore Cowboy

Apteekkarikaksikko Tompuri-Tiisanoja on minusta tuntunut aina rimmaavan Tuomari Nurmion kaapparikuplettiin Sheludkov ja Sagirnjak. En ole vaan koskaan saanut aikaiseksi koko biisin uudelleensanoitusta urheiluaiheiseksi. Ehkä sille olisi nyt taas kysyntää.

Kolonialisti kummittelee

Turunväylää ajaessa hymyilyttää Nihtisillan Scandicin ravintola Colonial.

Kuvittelen paikan aina mielessäni 196o-70-lukuiseksi ruskeanbeigeksi loungeksi, jonka sisustuksessa on käytetty reilusti muovibambua ja tekoseepraa. Asiakkaat ovat enimmäkseen polyesterisiin leisuresuiteihin pukeutuneita Horsteja ja Larryja joiden karvoituksessa ei ole säästelty. Naisilla on mini- tai maxihameet. Kaikki juovat cocktaileja, lähinnä Lumumbaa, Cube Libreä tai Singapore Slingiä. Baarimikko näyttää Love Boatin Isaacilta. Taustalla soi Esquivel.

Todennäköisesti todellisuus on tavanomaisempaa. Siksi en halua käydä pilaamassa illuusioitani.

(Edit: ehkä tuonna pääsee kohta metrolla...)

Neljännesmaili 1950-luvun lopulta

Kolme pätkää kiihdytysajoista, yhteensä melkein puoli tuntia. Taustamusiikki voisi olla enemmän rok. John Milneriä ei näkynyt osallistujien joukossa, vielä.

Hot Rod Magazine Presents: Ingenuity in Action: 1 | 2 | 3

Kaikkea ei voi boikotoida

Pro Koskenkorva -kampanja ei onnistu Meksikossa.

The 26-year-old plumber said he'd boycott the drink if only he had the willpower. "I'd like to say this is my last Herradura, but it won't be, I like it too much."

Valkoista sinistä

• Canned Heat - Rollin and Tumblin
• The Yardbirds: Mannish Boy
• Cream: Crossroads
• Kinks: Milk Cow Blues
• Ten Years After: I'm Going Home
• Rory Gallagher: Bullfrog Blues
  
• Johnny Winter: Mean Town Blues
• George Thorogood: I Drink Alone
• Stevie Ray Vaughan: Rude Mood
• Fabulous T-Birds: Wait on Time
  

...jos ei mies nimeä

Mikael saa paremmin töitä kuin Mohammad (via b). Ja vastaavasti Marutei paremmin kuin Martti. Jotkut piirit varmaan pitävät tuotakin esimerkkinä opportunistisen yksilön oman identiteettinsä uhraavasta nöyristelystä valtakulttuurin normatiivisen saappaan alla.

Onhan näitä nimenvaihdoksia.

Tonight only. Tell your friends. Free parking!

Suomen Suoramarkkinointiliitto on antanut suosituksen (pdf) Kerro kaverille -toiminnallisuudesta.

Viikset hyvin ja nortti poskeen

Katukuvassa osui silmään pakettiauto, jossa oli outo orwellilaista uuskieltä edustava slogani "Amis se vaan tienaa enemmän".

Kampanja pyrkii kai vaikuttamaan nuorisoon vetelemällä niitä naruja, joista sen selkäranka on rakennettu. Kukkaron nyörejä siis.

Dukes of Haphazard

Hakaniemessä pari talvea sitten lojuneen General Lee Robinin historia alkaa aueta.

(Edit: esikuva.)

Missä ovat sudeettistadilaiset

Natsikortti on häviäjän kortti.

Kulttuuri kastelee

Katutilassa tapahtuvista urbaaniperformansseista ykkönen on edelleenkin klassinen Vesiruusu kahdeksan vuoden takaa. Tuon olisin todellakin halunnut nähdä.

"Vesiruusun burleski tilanne - julkinen kuseskelu toisen päälle yleisön edessä..."

"..selostusten ja tekstien peitteisenä roolina on sakralisoida ja sadunomaistaa kännipäissä toteutettu aktio niin, että “kultaisesta suihkusta”, tulee “jotain myyttistä, universaalia”."

Katutaidetta koteihin

Valituskuoron yleisö tukki poistumistien, joten silmäilin Kiasman kirjakaupassa mm. katutaidekirjoja. Samaan genreen kuuluvaa olisi ollut nähtävänä myöhemmin livenäkin, mutta siinä vaiheessa olin jo toteuttamassa omaa nukkumisperformanssiani yksityistyvän yhteiskunnan privaattialuella.

Iltainen kaupunkikulttuuri rajoittui omalta osaltani elitistisesti porvarillisiin korkeakulttuurin ulkoisia muotoja jäljitteleviin ilmentymiin, joita establishmentti oli asettanut korostuneen kaupallisesti esille suljettuihin galleriatiloihin. Ummehtunutta hapatusta siis, eikä ollenkaan tässä ajassa. Niinku.

Aamulla päätin uutisia luettuani, että ryhdyn kutsumaan sarjamurhaajia väkivaltataiteilijoiksi. Huijarithan ovat olleet jo pitkään rip off artisteja. Joskus nämä puolet myös yhdistyvät.

Muutkin ovat pohtineet asiaa tai muuten vaan kokeneet kulttuuria.

Edit: nyt taiteesta myös kuvia (via just).

Ministeriön erikoisosasto tiedottaa

Ihan kuin olisivat olleet Hannibal Hamilton-Jones & Richard Lamm asialla...

Köyhät ja hullut talosaunassa

Heippalapuista muistui mieleen taannoin käyttämäni talosauna ja sen vessa, johon talonmies oli ripustanut lapun lisäksi viiden markan setelin ja puhelinnumeron. Lapussa kerrottiin että jatkuvasti katoavan vessapaperirullan sijasta pihit voivat ottaa setelin ja ne muut soittaa numerosta löytyvään mielenterveyspuhelimeen.

Tällaista palvelua ei anonyymiltä kiinteistöhuollolta saa.

Rocket in my Pocket

Mikäs herran lahkeessa pullottaa...?

Lehtipuhallin

Enpä oikein voi perua ainoan edes jotenkin kiinnostavan sanomamagazinen eli Veekasin tilausta kun ei sellaista ole voimassa.

Pitäisiköhän sen sijaan tilata Primer Magazine - en kyllä ole toistaiseksi saanut selvää mitä sen kustantajan edustajien on väitetty olevan äitiyseduista mieltä... Enkä taida olla edes kiinnostunut.

Kirjallinen kiertokävely

Kirjallisuuden ystävillä on tapana kuljeksia suosikkiteostensa tapahtumapaikoilla. Odysseuksen Dublin ja vinssikoodin Pariisi on piirretty karttoihin katkoviivoina ja numeroituna kohteina.

Itse olen suunnitellut poikkeavani taikkarin mäellä ja ympäristössä vielä tänä syksynä. Paikalle voi matkailla fyysisestikin, aikasiirtymään ei ole muuta keinoa kuin runot.

Romanian rautaa

Halpisautoja kaivataan Suomenkin markkinoille. Farkku-Logan voisi kyllä olla sopiva mökkiauto. Romanialaisia Dacioita on tuotu tännekin aikanaa Renault 12:n muodossa.

Ryöväri

Joskus 1970-luvulla Suomessakin myytiin vielä paljon brittiautoja - yksi niistä oli Rover. Sittemmin lukuisia omistajanvaihdoksia kokeneen tavaramerkin nykytila on aika sekavaa.

Fillarinlähdettäjä

En itse osaa tehdä omasta pyöräilystäni ikäkausiin ja sukupolviin meneviä johtopäätöksiä, mutta liikenteessä on käytössä ns. "yhteisesti sovitut" paikat eri välineille ja etenemismuodoille.

Jalkakäytävällä polkevat ovat ihan yhtä väärässä kuin kevyen liikenteen väylällä päristelevät. Tai pyörätiellä kävelevät. Eipä minultakaan heille löydy ymmärrystä vaikka kuinka kokisivat vaaralliseksi ja pelottavaksi sen heille oikeasti tarkoitetun liikenneympäristön.

Kennedy on ammuttu

Talouselämä on löytänyt Web 2.0:n.

Vatkaa ja väännä

Hillittömiä ranskisesityksiä 1960-70 -luvuilta:

• Les Charlots: Merci Patron
• Les Poppys: Non, rien n'a change
• Les Parisiennes: Il Fait Trop Beau Pour Travailler
• Jean Yanne: J'aime Pas Le Rock
• Les Collégiennes: Twiste Collégiennes
• Marie Laforet: Blanches nuits de satin
• Frank Alamo: Sur Un Dernier Signe De La Main
• Claudine Coppin: St Tropez Express
  

Viisi pientä ruokaa

Kysymyksiä lounaasta (sic).

1. Moneltako yleensä syöt lounaan?
   Nykyään noin klo 11-13. Ennen oli helpompaa kun ajankohdan saattoi määrittää vastapäisten kulkuneuvojen liikehdinnän mukaan.
   
2. Missä lounastat — firman omassa ruokalassa, naapurikorttelin grillikebab-mestassa vai jossain muualla?
   Fazer Amicassa. Lähikortteleissa on niitä kokonaiset viisi kuusi kappaletta. Satunnaisesti myös persoonallisempia valintoja kauempana hyvässä seurassa.
   
3. Soppaa, salaattia vai lihaa?
   Lammasta (jos vaan on tarjolla). Jos ei, niin maksaa (jos vaan on tarjolla). Jos ei, niin kalaa (jos vaan on tarjolla). Pinaattikeitto päihittää noiden jälkeen tulevat vaihtoehdot.
   
4. Oletko lounasjonon hidastelija ja ihmettelijä vai nopea lautasen täyttäjä?
   Yritän ottaa takana tulevat huomioon. Joissain itsepalvelupaikoissa logiikka on kuitenkin käytettävyydestä kaukana.
   
5. Lounaspöydässä olet yltiömäinen turisia, tylsä lehdenlukija vai yksinäinen ajattelija?
   Yritän kuunnella muiden juttuja ja heittää väliin osuvia, lakonisia ja ironisia kommentteja. Yleensä selviän lautasen tyhjennyksestä ensimmäisenä.
   

Pitkät päälle

Pimeä tulee nykyään kymmeneltä. Mukavaa tähtien tarkkailemisen kannalta, rasittavaa autoilun suhteen.

En edelleenkään tunnista kuin Otavan, erotan sentään Lufthansan lennon tähdenlennosta. Ei hirviä liikeellä, yhtä keskiviivalla seisoskellutta pöllöä piti varoa.

Ei vanhene

Yksi selvittämätön tapaus on ehkä selviämässä. Toisesta mysteeristä on vielä uhrikin löytämättä.

Varhaisemmatkin tragediat pysyvät median muistissa. Arthur Leigh Allen ja Jack Anderson Wilson ehtivät kuolla ennen oikeuteen päätymistään.

Nimimerkki Joukko huolestuneita veronmaksajia

Veroviranomainen lähestyi selvityspyynnöin ja uhkauksin. 9A -lomaketta pitäisi täytellä. Ihme ja kumma, olinhan liittänyt pankin lähettämät tositteet esitäytettyä veroilmoitusta palauttaessani.

No, aikansa turhia sähköposteja läheteltyään ja lounaalla olevalle apulaisverosihteerille soiteltuaan hallintoalamainen sai lohduttavan vastauksen - liitteet olivat olleet kadoksissa ja selvityspyyntö aiheeton.

Viranomainen aiheutti tunnetilakarusellin. Nyt ei tiedä, pitäisikö kiroilla, siunailla vai nauraa...

50 000 €

Spekulaatioita isosta kasasta rahaa. Omat käyttövaihtoehdot:

1.
2.
3. ...tai sitten jäisin vuodeksi virkavapaalle, kirjoittaisin sillä aikaa historiallisen trillerin, ja niin edelleen. Ja rahaa jäisi vielä pieneen veneeseen ja vanhaan Saabiin.

Pilvenraapija

Tampereelle on tekeillä korkeaa. Pytingin tarkempaa sijaintia saa sivuilta tosissaan etsiä.

"Siitä tulee Tampereen talousalueen kehityksen ja rohkeiden visioiden symboli. "

Toivottavasti niin. Ettei vaan tulisi "hullujen vuosien ja katteettomien kasvuodotusten" symbolia niin kuin Paltamon golfhotellista joka seisoi vuosikausia puolivalmiina runkona kunnes purettiin.

Pörssiyhtiö parantaa näkyvyyttään

Veijo Lassila-Tikanoja hieman kiilaili. Pizzakuskit saavat turhan nopeasti ylennyksiä isomman nelipyörän pukille.

Toisaalta, eihän lättyläheteillä ja näillä kotitalouskierrätyksen logistiikkaketjun asiantuntijoilla usein ole kauheasti eroa kuljetettavan kuormankaan suhteen.

Ars06

Taidetta piti käydä kokemassa kun se vielä oli mahdollista. Hauskimpia olivat kuvakudokset, hevosenruho, turvakaappi, lasipallominiatyyrit, sumuiset vuoret, näytönsäästäjähuone, puhalluskompassit, vesivuoto käytävässä ja merkkihenkilöiden pirstolasiset muotokuvat.

Kirjakauppa oli jo mennyt kiinni mutta kahvila oli sentään auki.

Perso noituva käyttöliittymä

Mielenkiintoista. Se on siis ahne ja kiroilee.

Hymy kunnossa

Hammaslääkäri kaapi hammaskivet pois ja totesi että lankaa kannattaisi käyttää ahkerammin. Ei reikiä. Olin niin hyvissä ajoin paikalla, etten ehtinyt lukea odotushuoneen lehtiä ollenkaan. Eipä niillä kyllä olisikaan ollut National Geographicia.

Batterykampanja

Kompuutterin akku näyttäisi kuuluvan vaihtokampanjan piiriin. Toivottavasti herra Veijo Dell käy noutamassa sen piakkoin jotta ei syty tulipaloa työpöydälle.

Venukseen Mars!

Aamun HS:ssä oli Kaarina Hazardin pohdintaa siitä, mitä kaikkea ihanaa voisikaan tehdä, jos vaan sattuisi olemaan mies. Sikailua hyvällä kuukausipalkalla. Sitähän me miehet teemme.

Vastaavasti on Pentti Saarikoski joskus pohtinut sukupuolten rooleja ja velvollisuuksia. Hän päätyi toteamaan: "Jos olisin nainen, minä antaisin kaikille." Niinpä.

Suomalaista ostamista

Ydinsähköllä kulkevat matalalattiaraitiovaunut ovat ajatuksena vähän niin kuin se neuvostoliittolainen p***eenpäristin, joka ei mahdu p***eeseen eikä pärise.

Elävä luonto (susta huolen pitää)

Mökillä bongattua:

• kolme kurkea
• kaksi kettua
• kissa ja myyrä (jälkimmäinen ilmeisesti
  jo ns. ex-tilassa sillä roikkui edellisen suusta)
  
  
• sekä luonnon ihmeistä suurin: sadetta!
  

Poloiset

Kesällä tuli törmättyä taidenäyttelyyn, jossa pyöri kaiken käsitetaiteen keskellä hauskoja lyhytelokuvia. Vasta nyt muistin tarkistaa taustat. DVD:lle?

Mutta onko se korkeakulttuuria?

Vakavasti otettavaa kuvanveistotaidetta.

Fiktiournalismia

Käsiteltyjen kuvien jälkeen keksittyjä haastatteluja.

(Edit: kuten niin usein, tämänkin aiheen käsikirjoituspotentiaali mietityttää. Jotain Miehemme Havannassa ja Valheen väliltä...?)

Ameriikkalainen armeijateemapuisto

Ei saanut rakennuslupaa. Ideaa on kyllä jo testattu ulkomaankohteissa laajemminkin.

Savustettua ilmaa

Kannaksen katkut tuntuvat taas sisälle asti. Eikös Säädyllisessä murhenäytelmässä haisteltu rajantakaisia metsäpaloja sinä viimeisenä oikeana kesänä?

(Edit: paloista löytyy myös online-kartta)

Kahvi ja pulla

Nykylokaation etuihin kuuluu kadulla nenään kantautuvat industriaalituoksut. Elintarviketeollisuutta onneksi.

Joskus aiemmin olen kyllä sattunut menemään ohi kun linjalta on odöörin perusteella pukannut sinappia. Yöks silloin.

All responsibilities are only a nuisance

Kesäeskapismiin kuuluu kaukaisiin paikkoihin pakeneminen dekkarin keinoin. Tänä kesänä siirryin riippumatostani (eikun oikeastaan Maskun Baden-Baden -lepotuolista) mm. neuvostoajan Haapsaluun ja 1970-luvun alun Seutulan työsiirtolaan. Samanhenkistä jatkuvaa tissuttelua ja sympaattisen maanläheisiä henkilöhahmoja molemmissa. Juonella ei niin väliä kunhan ajankuva ja paikallistunnelma kantaa.

Kansanterveydelle

Menin sitten viikonloppuna tahtomattani lahjoittamaan neljättä euroa keski-ikäisen mäyräkoiraseurueen hankintoihin. Toivottavasti ilta ei päättynyt toraisasti - etenkin leidi oli kovin mervityyppinen.

Käytännön neuvo: jos palautuspullokuitin pistää kassahihnalle, kannattaa laittaa se vasta viimeiseksi tai erottaa omat tavarat edellä asioivan tavaroista sillä pulikalla...

VTOL

Khilou on viime päivinä linkannut mainioihin lentovideoihin. Tässä vähän staattisempaa: käytetty Harrier olisi kaupan.

Ilkeät konnat käyttivät tuota konetyyppiä kieroihin tarkoituksiin Tanguy'n ja Laverduren seikkailussa La Terreur vient du ciel (minä pidin niistä kyllä enemmän Uderzon kuin Jijé'n piirtämänä).

Cadillac Ranch, Trollhättan SE

Saabillac ei mene kaupaksi. En minäkään ostaisi kallista Opel Vectraa, johon on vaihdettu ensin Saabin ja sitten Cadillacin tarrat.

Perspektori

Flickerin ryhmä Vanishing Point tuo mieleen paitsi samannimisen elokuvan, myös vastarintasarjan Maanalainen armeija, jonka alku- ja lopputekstien kuvituksena oli erilaisia tieperspektiivejä ja lopulta vapauden tarjoava meri.

Suistomaan soittopäivät

Music Divari Green River Porissa on kaupungin ehdottomia vierailukohteita (anopin huushollin lisäksi).

Tämänkertaisia löytöjä olivat mm. Comusin First Utterance ja Point Blankin Second Season. Molemmat 1970-luvulta, edellinen lievästi outoa folk-progea (viulun käyttö tuo myös jonkinlaisia Velvet Underground -mielikuvia), jälkimmäinen southern hard rockia. Comus oli entuudestaan tuttu Veltto Virtasen käännösbiisin kautta, Point Blank puolestaan silloinmuinoin 1980-luvun alussa kaverilta äänittämältäni c-kasetilta.

Kai noita olisi löytynyt netistä tilaamallakin. Joskus on vaan hauskempi tehdä sattumanvaraisia yllätysostoksia. Kaupan notkuvat levypinot ja paikalla notkuvat musiikkifriikit luovat lisäksi mukavan ilmapiirin.