Jos itken niin itken muuten vaan

Saarikosken kohtalo tuli jotenkin mieleen. Sekä omat muistot alkaen Jyrki boyn lauleskelusta ala-asteen pihalla. Silloin ei vielä kauheasti ymmärtänyt mitä on onanointi ja pejnood. Kaikki hauskat keikat 1980-luvun alusta. Jolloin jo ymmärsi. Vermouth Bianco.

Ja se, kun Eki ja Mikki soittivat Norssin aamunavauksessa Ajan hengen. Tai ehtivät aloittaa. Ei kulunut montaa kymmentä sekuntia ennen kuin uskonnonopettaja (kutsumanimeltään... Juice!) ja uskonnollinen liikunnaopettaja olivat juosseet puolen koulun halki ja keskeyttäneet lähetyksen. Seurasi lieviä kurinpidollisia toimenpiteitä, ohjeistus aamunavauksien sisällöistä ja ennakkotarkistuksia jatkossa. Kapinaa.