Neulansilmä vasempaan

Sunnuntain Hesarissa kirjoittaa sosiologi Heli Vaaranen. Hänestä tuntuu siltä, että juhlapyhien menoliikenteessä on mukana pelkästään ekstremistejä.

Minun tuntemukseni puolestaan on, että tänä juhannuksena liikenne oli tavallista viikonloppua rauhallisempaa. Ainakin silloin ja siellä missä itse olin liikkeellä. Ehkä sosiologi oli ollut ajelemassa toiseen aikaan toisessa paikassa. Tai kirjoittanut juttunsa hyvissä ajoin etukäteen.

Kirjoitus sisältää mielenkintoista retoriikkaa. Liikenteessä toimiminen rinnastetaan työelämän "koventuvaan asenneilmastoon, stressiin ja ylikierroksilla käymiseen". "Me suomalaiset" yleistetään millä hinnalla hyvänsä ohitteleviksi liikenteessäkin alati suorittaviksi työn sankareiksi. Oletettu kansanluonteeseen kuuluva turvaton liikennekäyttäytyminen onkin seurausta kulttuurispoliittisesta sijainnista "idän ja lännen välissä". Suomalaiseen työkulttuuriin "olennaisesti kuuluva" huiputtamisen ilo on nyt tullut myös osaksi liikennettä. Tutkija yrittää ilmeisesti tehdä teesinsä uskottavammiksi käyttämällä monikon ensimmäistä. Tällä tavoin hän asettuu norsunluutornistaan tavallisen kansan keskelle, meidän joukkoomme.

Lopetuksena on naiivi ehdotus "meidän kuljettajien" oman vastuun ottamisesta. Eikö tämä siis koskekaan minua pyöräilijänä tai jalankulkijana, vaikka olen silloinkin osa liikennettä? Vai onnistunko satulassa automaattisesti karistamaan pois minua muuten liikenteessä ilmeisen letaalisti kuormittavan kulttuuriperimän ja työpaineet?

Ehkä pyrkimyksenä on ollut lukijaa kiinnostavan ja ehkä jopa pysäyttävän tekstin laatiminen. Minulle tuo on kuitenkin lattea kokoelma populistisia yleistyksiä ja yleisönosastokauhisteluissa jo aikaa sitten loppuun kuluneiden ajatusten yhdistelyä omaan suppeaan mukakokemukseen.

(edit: liikennetiedottamisessakin on viime aikoina ollut mielikuviin perustuvaa epätarkkuutta - eikö maailma olekaan menossa aina vain huonompaan suuntaan)