Kesälukemiset
Jonkin verran tuli omenapuun alla istuttua mutta jäi lopulta aika vähiin. Lukemattomia kirjoja on vielä hyllyssä.
Kaikki Leif GW Perssonit on nyt luettu ja lisää odotetaan. Evert Bäckström muuttui sarjan edetessä jopa jossain määrin inhimilliseksi.
Tyylikäs löytö (yksi Pohjalaisen 3 pokkaria kympillä -satsista) oli Walter Mosleyn Easy Rawlins. Jostain oli jäänyt mieleen kirjailijan olleen aikanaan Bill Clintonin suosikki. Näitä tilailinkin jo adlibriksestä lisää.
Johan Theorinin Öölanti-sarjalle odottelen myös jatkoa. Thomas Kangerin västeråsilaispoliisi Elina Wiik on myös mielenkiintoinen, tosin laitoksen henkilögalleria ja ammatillishenkilökohtaiset ristiriidat ovat pitemmän päälle hieman kaavamaisia. Kjell Erikssoniakin voi lukea lisää, vaikka ennakkoon maolaispuutarhuri kuulosti hieman epätavalliselta dekkarikirjailijalta.
Kaksi suomalaisdekkaria ostin alesta. Matti Remeksen ja Eero Pasasen kirjat olivat ohuita ja kertakäyttöisiä. Syvä pettymys. Syntymäpäivälahjaksi sain Matti Rönkää, jonka Viktor Kärppä sen sijaan on kovaksikeitteisyydestään huolimatta oikeasti persoonallinen ja mielenkiintoinen hahmo.
Lisäksi tragediota ja ratikoita. Turku avautuu uusin silmin kun kaduilla kävellessä joutuu miettimään pois revittyjä raiteita. Ai niin, American Splendoriinkin tutustuin kokoelman ja elokuvan muodossa.
Kaikki Leif GW Perssonit on nyt luettu ja lisää odotetaan. Evert Bäckström muuttui sarjan edetessä jopa jossain määrin inhimilliseksi.
Tyylikäs löytö (yksi Pohjalaisen 3 pokkaria kympillä -satsista) oli Walter Mosleyn Easy Rawlins. Jostain oli jäänyt mieleen kirjailijan olleen aikanaan Bill Clintonin suosikki. Näitä tilailinkin jo adlibriksestä lisää.
Johan Theorinin Öölanti-sarjalle odottelen myös jatkoa. Thomas Kangerin västeråsilaispoliisi Elina Wiik on myös mielenkiintoinen, tosin laitoksen henkilögalleria ja ammatillishenkilökohtaiset ristiriidat ovat pitemmän päälle hieman kaavamaisia. Kjell Erikssoniakin voi lukea lisää, vaikka ennakkoon maolaispuutarhuri kuulosti hieman epätavalliselta dekkarikirjailijalta.
Kaksi suomalaisdekkaria ostin alesta. Matti Remeksen ja Eero Pasasen kirjat olivat ohuita ja kertakäyttöisiä. Syvä pettymys. Syntymäpäivälahjaksi sain Matti Rönkää, jonka Viktor Kärppä sen sijaan on kovaksikeitteisyydestään huolimatta oikeasti persoonallinen ja mielenkiintoinen hahmo.
Lisäksi tragediota ja ratikoita. Turku avautuu uusin silmin kun kaduilla kävellessä joutuu miettimään pois revittyjä raiteita. Ai niin, American Splendoriinkin tutustuin kokoelman ja elokuvan muodossa.
0 Kommenttia:
Lähetä kommentti
<< Home